Seminaariluontoelämyksiä

Alkukesän kaunein viikonloppu kului seminaarissa Helsingin Vuosaaressa, jossa luonto onneksi oli lähellä. Luentojen, keskustelujen ja elokuvan ohella pääsin nauttimaan laivareissusta Kaunissaareen ja saaren äkäisistä hyttysistä pohjoismaisen pesäpallopelin lomassa. Myös sauvakävelyopastuksen yhteydessä oli mahdollisuus altistaa itsensä ulkoilmalle ja verenhimoisille hyönteisille.

Jännittävin luontoelämys jäi kuitenkin osittain puheiden varaan. Aamiaspöydässä huomasin aivan ikkunan ulkopuolella isossa männyssä valtavan pöntön, jonka asukkaista kävin sitten kysymässä hotellin tarjoilijalta. Asunto kuulemma kuuluu lehtopöllöemolle ja viidelle poikaselle, jotka lintuharrastajat olivat käyneet laskemassa aivan äskettäin. Poikaset olivat olleet vielä liian pieniä rengastettaviksi, mutta emolta oli löytynyt rengas ja siitä ikä, kahdeksan vuotta.

Päiväsaikaan pöntöstä ei näkynyt eikä kuulunut mitään liikettä, ja yöllä joko satoi tai olin nukkumassa. Tuntui kuitenkin jänittävältä ajatella, että aivan lähistöllä liitelee iso lintu viemässä ruokaa poikasille.

Viimesyksyisellä reissulla samassa Vuosaaren rannassa näin runsaasti kauniita karva- ja mustarouskuja, joita myös keräsin mukaan autoon. Nyt olin helpottunut, ettei kyseisessä metsätyypissä ole vielä sieniaika, sillä olin liikkeellä julkisilla kulkuneuvoilla, ja kannettavaa oli muutenkin liikaa.