keskiviikkona, kesäkuuta 01, 2005

Sataa, sataa

Kun ennen aamuseitsemää kaatosateessa yritin raahata kahta vastahakoista koiraa puistoon, yritin suunnata ajatukset tulevan kesän sienisaaliisiin. Korvasienet eivät välttämättä enää hyödy näistä tulvista, mutta moni muukin sieni jo kurkistelee lähellä maanpintaa.

En ole pitänyt mitään sienipäiväkirjaa, mutta tiedän keränneeni kanttarelleja pihastamme 7.6. yhtenä kesänä toistakymmentä vuotta sitten. Veikkaanpa, että tuolloin maa oli sateiden lisäksi saanut tarpeeksi lämpöä. Nythän ei ole lämpötiloilla herkuteltu.

Joka tapauksessa aion ensi viikonloppuna käydä läpi metsittyneen pihamme tietyt koivunjuuret. Keltaiset aarteet ilahduttavat aina, vaikka olenkin vuosien mittaan tullut niille allergiseksi. Herkistyminen kanttarellien sienisokerille on kuulemma varsin tavallista. Keräänkin vahveroita lähinnä siksi, että muut pitävät niitä arvossa. Jo ennen hirveimpiä mahakouristuksia pidin niitä yliarvostettuina - tosin etikkakanttarellit maistuisivat minullekin.

Mutta heti kanttarellien perään nousevat haperot ja ensimmäiset tatit. Ja onhan sekin mahdollista, että joltain metsätieltä vielä löytäisin korvasieniä.

Kunhan nyt taivas vähän selkiäisi. Viime syksy oli ennätyksellinen mustatorvisieni-, mustavahakas- ja suppilovahverosadoiltaan, mutta eivät kaikki sienetkään halua uida.

Ei kommentteja: