Sain toissailtana järkyttävää sähköpostia Sallassa asuvalta ystävältäni. "Korvasienet kasvavat runsaina joka puolella - tulen kohta hulluksi niiden kanssa", hän kirjoitti. Minun teki mieleni huutaa Suomen läpi: kerää ne kaikki heti, kuivata ja lähetä tänne!
Toinen ystäväni kertoi eilisiltaisella lenkillä sieniretkestään kuopiolaisella metsäautotiellä, jossa terhakat ruskeat möykyt kököttivät rivissä odottamassa ottajaa. Onneksi hän oli ne kerännyt.
Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden keväänä eräs tuttava kertoi häntä kohdanneesta onnettomuudesta. Hän oli onnistunut kasvattamaan pihassaan korvasieniä tunnetulla sanomalehtitempulla eli kaivamalla kuopan, täyttämällä sen Hesareilla ja lapioimalla maata päälle. Sato oli siis runsas, mutta kertoja ei ollut uskaltanut syödä niitä ydinlaskeuman vuoksi, vaan oli jopa hävittänyt kasvattamansa itiöemät. Olin silloin itse juuri kriittisillä kuukausilla raskaana, mutta huokasin raskaasti. Varmasti olisin uskaltanut käydä käsiksi herkkuihin, jotka joka tapauksessa olisi pitänyt ryöpätä myrkkyjen poistamiseksi.
Saalistajan elämään kateus kuuluu vääjäämättömästi. Suon upeat sienisaaliit ihmisille, jotka osaavat niitä arvostaa. Ymmärtämättömiä en halua edes ajatella. Mutta kunpa kerran osuisin itse kunnon korvasienisaaliin äärelle!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti