Olen melkein viikon järjestänyt eilisiä perhejuhlia, minkä vuoksi en ole ehtinyt sieniretkille. Torstaina käväisin Lahden Radiomäellä pikaisesti katselemassa kauniita syysmaisemia, mutta sienihavaintoja en kuivalla harjulla tehnyt.
Komea sunnuntaiaamu houkutteli lopulta lähtemään ulos. Suppilovahverometsään en päässyt, sillä automme on rikki. Otin sitten pyörän alle ja päätin lähteä ajelemaan Urheilukeskuksen metsää kohti. Pikku-Vesijärven puiston kohdalla kuitenkin muistin, että nythän saattaisi olla mustesieniaika. Olen löytänyt niitä aiemmin Ruoriniemen alueelta, joten käänsin pyöräni Salpausselän harjujen sijasta Vesijärven rantaan.
Hattivatteja muistuttava suomumustesienten armeija pönötti Ruoriniemen nurmikolla hyvin terhakkaan näköisenä. Sieniä oli vähintään toista sataa, osa tietysti jo ylikypsiä, osa juuri nousemassa nurmen pinnalle. Keräsin pienen korillisen mukaani, vaikka tiedänkin puistosta keräämisen riskit. Mustesienethän keräävät ympäristömyrkkyjä varsin tehokkaasti.
Liikennettä Vesijärven rannassa sijaitsevassa kaupunginosassa ei tarvitse ajatella, sillä niemessä ei ole mitään läpiajoliikennettä. Suuremmat vaarat voivat piillä maaperässä, joka on vanhaa teollisuusaluetta. Asumisrakentamista varten maaperä on tietenkin puhdistettu. Sitähän en tiedä, minkälaista maata on ajettu nurmikoiden pohjaksi.
Pidän suomumustesienten erikoisesta mausta ja päätin uskoa, ettei kerran syksyssä tai harvemmin löytyvä saalis voi aiheuttaa mitään fataalia. Luultavasti eilen ja tänään tarjoamani savusiika sisälsi paljon enemmän ainakin karsinogeenejä. Puhumattakaan niistä lihapadoista, joita eiliset vieraat söivät suurella halulla, vaikka tarjosin laajan valikoiman hyviä juuresruokia ja salaatteja.
Vesijärven rantanurmikoilla kasvoi muitakin mielenkiintoisia sieniä, esimerkiksi iso rypäs kultasieniä. Niitä en kerännyt mukaani lähinnä häveliäisyydestä, sillä lähimmän rivitalon aita oli ihan vieressä. Kotona vielä tsekkasin, ettei se muutenkaan olisi ollut järkevää, koska kultasienet ovat vain nuorina syötäviä ja sisältävät vanhempina sinihappoa.
Pikku-Vesijärven puistossa pönötti vielä puun juurella komea rypäs herkkusieniä, jotka saattoivat olla jopa jonkin verran harvinaisia upeaherkkusieniä. Niistäkin todetaan, ettei kannata kerätä syötäväksi kaupunkipuistoista liikenteen keskeltä. Jätin komistukset kasvamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti