Kohdallani se merkitsee sitä, että toki vastaan puhelimeen, maksan laskut ja luen sähköpostit, mutta en jumita koko päivää koneen ääressä tai yritä pohtia uusia työtilaisuuksia. Ensi viikollakin ehtii.
Eilinen upea aurinkosää jäi valitet- tavasti kokematta ladulla, mutta tänään lähdin hiihtämään aamu yhdeksän jälkeen. Ei haitannut, vaikka päivä on ollut tänään eilistä harmaampi. Etenkin lumisessa maisemassa valoa riittää.Vein vanhat koiramme tyttärellemme, joka asuu aivan Tapanilan hiihtomajan tuntumassa ja jatkoin itse ladulle tavoitteena aloittaa lenkki kilpavitoselta. Lähtöalueella tapasin ilokseni vielä ystävänkin, joka tosin halusi hiihtää hitaasti ja valitsi siksi loivemman perhelenkin.
Ladun kunto ei ollut paras mahdollinen, mihin voi olla useita syitä. Viikonlopun Finlandia-hiihto vei aivan varmasti kunnostajien resursseja ja ensi viikolla on taas tiedossa Salpausselän kisat, joiden latuja taatusti pohjustetaan Urheilukeskuksessa. Kevätkin tekee osansa tiputtamalla ladulle roskia. En silti ollut iloinen siitä, että etenkin luisteluväylä oli epätasaiseksi möyhentynyt ja täynnä kokkareita.
Erityisesti harmittaa se, ettei lahtelaisille hiihtolomalaisille tarjota parasta mahdollista baanaa. Minusta ihmisiä pitäisi kannustaa lomailemaan yhä enemmän kotimaisemissa, kun kerran lunta riittää. Aion kyllä käydä "tarkistamassa" tilanteen mahdollisimman monena päivänä. Onhan se mahdollista, että latukone oli tänäänkin tulossa paikalle myöhemmin päivällä.
Päivän kuva ei ole maastosta vaan vahingonlaukaus päivän lounaasta. Lindströminpihvien, uuniporkkanoiden ja salaatin lisukkeeksi olin keittänyt mustatorvisienikastiketta. Värit sekoittuvat aika hauskasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti