Hitaampana ei ole pelkästään positiivista hiihtää selvästi paremman kanssa, sillä koko ajan on pieni paine omasta vauhdista. Eilenkin selvästi pinnistin vähän ylimääräistä, mutta mihinkään hirveään riuhtomiseen en ryhtynyt. Ihan hyvä, sillä lähdimme hiihtämään Tapanilan hiihtomajan perhelenkiltä Hollolan Heinsuon suuntaan.
Ihmeen sitkeästi perheen kilpahiihtäjä jaksoi hissutella vierelläni ja perässäni koko noin 15 kilometrin matkan. Minulla oli hieman tavallista kovempi hiki, mutta eivät lihakset sentään kipeytyneet normaalia pahemmin ensimmäisistä tuntemuksista huolimatta.
Tapanilassa kävimme ihan tukimielessä juomassa hiihtomajan kahviossa kuumat kaakaot ja ostimme mukaan neljä munkkia: yhden kummallekin hiihtäjälle, yhden kotona odottavalle tyttärelle, yhden jaettavaksi koirien kesken. Hiihtomajan seinustalla oli ihan hyvin suksia jo 11.15, vartin sen jälkeen, kun majan kahvila oli auennut.
Tänään sain lähteä hiihtämään yksin, sillä puoliso oli aamulla huonovointinen. Tämän päivän lenkki oli enemmän palauttava, sillä kiersin vain 3 X 3 km eli perhelenkin kolmasti, lisäksi tein pienen parin kilometrin piston eiliseen hiihtosuuntaan. Tänääkin oli paljon ihmisiä ladulla, ehkä vielä eilistä enemmän myös pikkulapsia vanhempineen. Ei suomalaisen hiihtoharrastuksen tulevaisuus ihan huonolta näytä.
1 kommentti:
Jee, päästäpä Lahden laduille! Kerran olin Finlandia-hiihdossa, mutta latu oli aika kamala enimmäkseen. Minullakin on kuntoiluaiheinen blogi, joka välillä on sitten vaikka matkablogi hilpeahiihtaja.blogspot.com.
Liukkaita latuja!
Lähetä kommentti