sunnuntaina, helmikuuta 17, 2013

Hyvä hiihtoviikonloppu

Eilen puoliso ehdotti jotain poikkeuksellista; hän halusi hiihtää samaan tahtiin minun kanssani. Yleensähän menemme ladunvarteen samalla kyydillä ja sovimme suunnilleen ajan, jolloin taas tapaamme. Toki välillä näemme välillä ladullakin, mutta yleensä mies hiihtää omaan tahtiinsa ja minä omaani.

Hitaampana ei ole pelkästään positiivista hiihtää selvästi paremman kanssa, sillä koko ajan on pieni paine omasta vauhdista. Eilenkin selvästi pinnistin vähän ylimääräistä, mutta mihinkään hirveään riuhtomiseen en ryhtynyt. Ihan hyvä, sillä lähdimme hiihtämään Tapanilan hiihtomajan perhelenkiltä Hollolan Heinsuon suuntaan.

Reitillä on matkalla mukavasti ylä- ja alamäkiä. Jo jossain viiden kilometrin jälkeen huomasin, että nyt ovat vatsa- ja selkälihakset kokonaisvaltaisesti käytössä. Yritin kovasti vetää kaikki ylämäet mahdollisimman puhtaalla luistelulla, mutta välillä homma kyllä hidastui enemmän perinteiseksi haarakäynniksi. Alamäissä taas himmailin, koska en muistanut niitä kaikkia ennalta. Ihan turhaan, sillä ladut olivat todella hyvässä eli turvallisessa kunnossa.

Ihmeen sitkeästi perheen kilpahiihtäjä jaksoi hissutella vierelläni ja perässäni koko noin 15 kilometrin matkan. Minulla oli hieman tavallista kovempi hiki, mutta eivät lihakset sentään kipeytyneet normaalia pahemmin ensimmäisistä tuntemuksista huolimatta.

Tapanilassa kävimme ihan tukimielessä juomassa hiihtomajan kahviossa kuumat kaakaot ja ostimme mukaan neljä munkkia: yhden kummallekin hiihtäjälle, yhden kotona odottavalle tyttärelle, yhden jaettavaksi koirien kesken. Hiihtomajan seinustalla oli ihan hyvin suksia jo 11.15, vartin sen jälkeen, kun majan kahvila oli auennut.


Tänään sain lähteä hiihtämään yksin, sillä puoliso oli aamulla huonovointinen. Tämän päivän lenkki oli enemmän palauttava, sillä kiersin vain 3 X 3 km eli perhelenkin kolmasti, lisäksi tein pienen parin kilometrin piston eiliseen hiihtosuuntaan. Tänääkin oli paljon ihmisiä ladulla, ehkä vielä eilistä enemmän myös pikkulapsia vanhempineen. Ei suomalaisen hiihtoharrastuksen tulevaisuus ihan huonolta näytä.

1 kommentti:

Hilpeä hiihtäjä kirjoitti...

Jee, päästäpä Lahden laduille! Kerran olin Finlandia-hiihdossa, mutta latu oli aika kamala enimmäkseen. Minullakin on kuntoiluaiheinen blogi, joka välillä on sitten vaikka matkablogi hilpeahiihtaja.blogspot.com.
Liukkaita latuja!