Puistosieniä

Kun olin pieni 1960-luvulla, vanhempani keräsivät ja söivät hyvällä halulla kaikki Lahden keskustan puistoista löytämänsä herkkusienet ja mustesienet. Pakokaasuista ja niiden sisältämistä myrkyistä alettiin puhua vasta vuosikymmen pari myöhemmin. Vaikka autoja olikin nykyistä vähemmän, niiden pakokaasut olivat ilmeisesti paljon nykyautoja pahempia. Muistan pikkutyttönä voineeni pahoin aina, kun kuljimme linja-autoaseman ohi, niin kauhea oli jo busseista lähtevä katku. Asun nykyään tuota asemaa vastapäätä, mutta ainakaan haju ei minua enää kiusaa kuin harvoina pakkaspäivinä. Sen verran ovat kehittyneet sekä autot että polttoaineet.

Puistosieniä en kuitenkaan halua kerätä, sen verran paljon olen lukenut ympäristömyrkkyjen kerääntymisestä sieniin. Kiusaus oli silti iso, kun löysin tunti sitten rykelmän kiinteitä ja aivan virheettömiä herkkusieniä Pikku-Vesijärven puiston nurmikolta. Sienet olivat kuitenkin noin kymmenen metrin päässä kadusta, jonka läpi kulkee lähes katkeamaton autovirta joka päivä.

Siinä mielessä löytö oli kuitenkin lupaava, että nyt tiedän kesän sienikauden alkaneen. Sadettahan on saatu ihan reippaasti, joten kohta pitäisi ensimmäisten kantarellien ja haperoiden nousta esille. Kävin tänään kurkistamassa muutaman vakiopaikan maalla, mutta vielä ei näkynyt mitään. Huomenna, ylihuomenna tai ensi viikonloppuna voi jo tärpätä.