Nyt eletään taas niitä nopeasti ohi meneviä aikoja, jolloin jäällä ja osin pelloillakin on mahtavat hankikantokelit. Yhtään päivää ei oikeastaan pitäisi jättää väliin! Tunnustan, tänään olen vain käväissyt ulkona, mutta eilen lauantaina menimme heti aamuseitsemältä hakemaan täydellistä luistoa.P
uolentoista tunnin sivakoinnin aikana ehdin nähdä aika monta pilkkiavantoa ja muuta merkkiä jäällä, mm. tämän informatiivisen nuolen. Pääosin en kuitenkaan seurannut mitään viittoja tai väyliä vaan nautin suunattomasti siitä mahdollisuudesta, että voi sujutella suksineen aivan neitseellisen valkoisella hangella.Tosin sitäkin on Vesijärvellä Lahden ja Hollolan rantojen läheisyydessä aika vähän, sen verran jäällä on tällaisena keväänä liikkujia: hiihtäjiä, kävelijöitä, pilkkijöitä, moottorikelkkailijoita, jonkinlaisen liitovarjon varassa kulkevia lumilautailijoita (joille nuolikin ilmeisesti on piirretty) ja koiravaljakoita.
Pisimmän hiihtolenkin teimme keskiviikkona aamulla, jolloin reilussa puolessatoista tunnissa ehdimme hiihtää Teivaan satamasta Mukkulaan, Enonsaaren ympäri, Messilään, Rautakankareelle ja takaisin Teivaanrantaan.
Eilinen lenkkimme kulki päinvastaiseen suuntaan, minkä lisäksi minä hitaampana aina vähän oikaisin sopivissa kohdissa. Torstai aamuna puolestaan yritimme luistelua Teivaanrannasta lähes Sibeliustalolle auratulla matkaluisteluradalle, mutta jää oli minun taidoilleni liian huonossa kunnossa. Puoliso luisteli sitkeästi vajaan tunnin, minä vaihdoin kengät jalkaan ja liityin hangella kävelevien joukkoon.
2 kommenttia:
Heissan, tuoko kevät sinulle sieniajatuksia. Minulla jo hillitön kaipuu sienestämään. Olen ajatellut tänä vuonna keskittyä tatteihin ja Kehnäsieneen. Oletko sinä kerännyt Kehnäsientä? Tutustuin sihen viime syksynä vasta katselemalla ja tunnistamlla. Tiedän missä sitä esiintyy ja aion nyt kerätä syötäväksi. Korvasienistä olsin kiinnostunut, mutta pieni pelko saanko keitettyä ja huuhdottua myrkyn pois. Mies ei oikein tykkää jos korvasieniä keräilen.
Hei Maiju, kyllä olen "sienestänyt" tänäkin viikonloppuna eli valmistanut sieniruokia.
Tein aivan ihanaa sienikeittoa perjantai-illan vieraille pakastimesta löytyneistä herkku- ja punikkitateista sekä limanuljaskoista ja haperoista.
Kehnäsieni on tuttu, mutta kerään niitä ehkä kerran kesässä. Aika harvoin olen löytänyt tarpeeksi niitä pieniä ja avautumattomia kehnäsieniä, jotka ovat parhaita.
Korvasieniä on mielestäni vähän turha pelätä, koska harva syö niitä niin usein, että sillä mahdollisesti keittämisen jälkeen jäävällä pienellä myrkkymäärällä olisi merkitystä. Ennen nykyisiä ohjeita ehdimme vuosikaudet syödä niitä vain kuivattuina ja liotettuina (liotusvesi heitettiin silloinkin pois, mutta ei enää ryöpätty), eikä mitään myrkytysoireita tullut. Sille ei tietenkään sitten voi mitään, jos jotain pitkäaikaisia vaikutuksia olisi ehtinyt syntyä, mutta ei ainakaan minulla ole ikinä ollut mitään hälyttävää esim. maksakokeissa.
Lähetä kommentti