sunnuntaina, toukokuuta 03, 2009

Vapun mittainen miniloma

Kun Suomeen kerran sattuu tällainen vappuvapaa näin upeiden säiden kera, täytyy toivoa ihmisten nauttineen siitä. Nauttimisella tarkoitan ulkoilua ja luontohavaintojen keräämistä, mutta kyllä kaupungissakin voi tehdä paljon muuta kuin istua terassilla.
Minä olen päässyt viettämään oikean pikkuloman, sillä onnekseni sain työt keskiviikkoiltana sellaiseen vaiheeseen, että saatoin jäädä vapaille. Neljään päivään on mahtunut monta elämystä haravoinnista kuohuviinin nauttimiseen ja ikkunoiden pesusta vanhojen autojen tiirailuun.

Vappuaattoaamu jo lupaili hyvää: samalla kun hikoilin bodybalancessa, mies ilahdutti minua pesemällä lattiat. Itse jatkoin puhtausteemaa pesemällä olohuoneen ikkunat. Seuraavana päivänä kiittelin itseäni, sillä ruokailutilamme pöydässä oli huomattavan mukava istua brunssilla, kun auringon säteet pääsivät esteettä kirkastamaan värit.













Ennen vappupäivän brunssia pääsin kuitenkin nauttimaan aattona ystävien seurasta ja kuohuviinitarjoilusta. Inspiroidussa kokoontumisessa oli niin hauskaa, että olisin saattanut hyvin jäädä nauttimaan tunnelmasta ja viinistä liian pitkään. Onneksi piti lähteä viemään koirat iltakävelylle - huomasin kotiin tultuani, että skumppapitoisuus on riittävä. Vappupäivän brunssin nautimmekin sitten ihan siman voimin (toki oikeista laseista, mikä näkyy kattauksestakin), minkä ansiosta jaksoin taas illalla jatkaa ikkunanpesu-urakkaa.

Upeimmat kevätelämykset olivat vuorossa lauantaina maalla, jossa pääasiassa seurailin siskon perheen leikkimökin kunnostusta. Koko ajan lämpenevässä säässä haravoin pari nurmialuetta, jonne on talven lumenaurausten ja pihatien hiekotuksen takia ajautunut kiviä ja hiekkaa. Kun kivistä on päästy, loput lehdistä voi hyvin jättää ruohonleikkurin silputtavaksi. Haravoinnin lomassa oli hyvin aikaa käydä siskonlasten kanssa tsekkaamassa pihan ja lähimetsän sini- ja valkovuokot. Lintujen sirkutus oli välillä melkein huumaavaa ja yhtäkkiä näimme, että pihan läpi juoksi peräti kaksi kettua. Onneksi kukaan kolmesta koirasta ei huomannut mitään, muuten ainakin mäyräkoira olisi lähtenyt perään. Kun illalla olin palannut mopsin ja mäyräkoiran kanssa kaupunkiin, pääsin kuulemaan vain tasaista kuorsaamista.

Tänään sunnuntainakin on tuntunut olevan aikaa vielä lähes loputtomasti. Aamulla pesin jälleen yhden ikkunan (niitä on yli sadan neliön asunnossa aika monta ja useimmissa on välissä vielä työläät sälekaihtimet), jonka jälkeen söimme miehen kanssa lounasta. Koirakävelyn jälkeen lähdimme katsomaan vanhoja autoja Messukeskuksessa järjestetyn Classic Motorshown parkkipaikalle. Viime keväänä katsoimme näyttelyn sisällä Messukeskuksessa, mutta nyt siis riittivät pysäköintialueen klassikot. Hyvä idea sinänsä päästää lähiparkkiin vain tietyn ikäpyykin ylittäneitä ajoneuvoja, jolloin myös ulkoalueella riittää katsottavaa.

Minä en ole minkään sortin auto- harrastaja, mutta olen oppinut katsomaan klassikkoja vähintään kiinnnos- tuneena sinä aikana, jolloin olen kuulunut klassikkoajoneuvoja harrastavaan sukuun. Miehellä on vuosimallin 1954 Dodge, jolla ajoimme hääpäivänämme reilut kolmekymmentä vuotta sitten ja aika paljon muutenkin 1970- ja 1980-luvulla. Miehen lapsuudenkodissa on ollut useampiakin Jaguareja, ja ainakin yksi serkuista keräilee vanhoja autoja. Suoraan sanoen olen hyvin iloinen siitä, että nykyään meidän perheessämme harrastus on lähinnä esteettistä sorttia. Vanhakin auto vaatii huoltoa ja jonkin tilan, vaikka museokatsastetun auton vakuutukset ovatkin kohtuullisen pienet.

Tänään en kuitenkaan jaksa harmitella edes museoautoon vuosien aikana huvenneita markkoja tai euroja. Tulevan illan aikana ehdin vielä käydä bodybalancessa, jonka jälkeen olen toivottavasti sekä virkeä että rentoutunut aloittamaan uuden työviikon.

3 kommenttia:

I.O.Rumdum kirjoitti...

Onx toi pöytäliina vähän ihana!!:) ON!!:)

InaR kirjoitti...

Ostin pöytäliinan viikko sitten Mahdollisuuksien torilta Lahden satamasta gambialaisia käsitöitä myyvästä kojusta. Maksoikin jotain, mutta myyjä sanoi nähneensä gambialaisen perheen tekevän näitä batikkeja, joten lankesin. Ja nyt sitten ihailen noita oranssin ja vihreän sävyjä ja imen itseeni Gambian aurinkoa ilman matkustamisen riesoja.

I.O.Rumdum kirjoitti...

Ai riesoja?:)