Valokuvatorstain tämän viikon haaste on tekstikatkelma:"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."
(Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula). )
Piparikirjaa tekemässä tyttäreni, joka on perheen piparkakkutaiteilija ja opintojen ohessa töissä kirjakaupassa. Syntymässä on joululahja kirjakauppiaalle...
5 kommenttia:
Mainio idea!
Hieno vähän positiivisempi kuvakulma aiheeseen. Jos ei ole luonteeltaan kovin kärsivällinen, sanoja saattaa inhota tuolla tekstin loppupäässä. Toivottavasti myös lahjan saaja ymmärtää sen arvon.
Villikissa: tarkoititko tyttären vai kuvan ideaa? Kirjapipari on minustakin hyvä idea.
Aijukka: tytär ei inhoa sanoja lopussa, mutta käsi on jo kuulemma kipeä kuorrutepussin puristamisesta. Ja kohde varmasti ilahtuu - tunnen hänet hyvin.
Käsityönä kaikki on henkisistä voimavaroista kiinni. Hieno oivallus haasteeseen :)
Syötäviä sanoja.
Lähetä kommentti