Jouluikkunalla punaista ja valkoista

Joulukukkieni aikataulu on taas pielessä, jos kuvittelen katselevani komeita amarylliksiä aattoillan pöydässä. Tämän vuoden ritarinkukat tuntuvat auenneen harvinaisen nopeassa tahdissa, mutta haittaako tuo. Punainen väri ikkunalla saa edes hetkeksi katseen pois ikuisen tuntuisesta sateesta. Toisella puolella asuntoa on tosin kypsymässä kokeilu, yritys saada viimevuotinen joulukukan sipuli uuteen loistoon. (Pidin sipulia oikeaoppisesti kuivassa ja kylmässä pari kuukautta, jotta se hämääntyisi uuteen kukintaan.) Vihreätä näkyy jo, mutta vielä ei saa selvää, nouseeko sieltä kukkavana vai pelkkiä lehtiä.

Harmaa ja kaiken pimentävä sade on tosiaan hallinnut elämää viime aikoina. Iltapäivällä vesisade muuttui hetkeksi raskaaksi rännäksi, muuten ilmanalassa ei ole juuri ollut havaittavissa muutoksia. No, tänä aamuna taisin saada pyöräillä jumppaan ja takaisin kastumatta pahemmin, oli siis ainakin parin tunnin tauko vedentulossa. Pimeys sen sijaan vain syvenee: poltin suosiolla pyöränlamppua yhdeksän aikaan aamullakin, varotoimena. Autoilijat ovat vähintään yhtä kaamoskiukkuisia kuin minä, enkä halua antaa heille syytä ajaa päälleni.

Ohessa myös toinen ylpeydenaihe "jouluikkunallani", uudelleen kukintaan herännyt orkidea. Tottelin kauppiasta ja kastelin säästeliäästi sekä maltoin säästää edellisen kukinnan vanat. Sieltä ne sitten putkahtivat vanhojen kupeeseen uudet vanat nuppuineen, jotka nyt ovat yksi kerrallaan auenneet. Jotain toivoa tässä pimeydessä.