Sesongista toiseen

Kun olin eilen ravintolassa syömässä päivällistä ystävän kanssa, saimme kuulla että vuodenvaihteen jälkeen alkavat heti bliniviikot. Samaa oli pohtinut myös mies, joka halusi tänään kaupassa ostaa uudenvuodenpäivälle bliniaterian perustarpeet tattarijauhoista mätiin. Eli huomenna ei siis aloiteta härkäviikkoja tai kevyttä uutta vuotta vaan nautitaan talven herkuista: valurautapannussa voissa paistetuista blineistä smetanan, sipulin, kahden erilaisen mädin, savukalatahnan, etikkasienien ja rosollin kanssa. Rosolli muistuttaa vielä joulusta, mutta saa nyt kelvata sesonkien taitteessa suolakurkkujen ja sienisalaatin puutteessa. Meillä on jäljellä suolasieniä enää vain kahta salaattia varten, joten säästelen niitä seuraavaa bliniateriaa varten. Niitä tulee vielä monta, mikäli miestä yhtään tunnen.

Osa ystävistäni pitää blinien paistamista salatieteenä, joka onnistuu vain vuosikausien harjoittelun jälkeen. Olen minäkin törmännyt - jopa hyvissä ravintoloissa - vähemmän onnistuneihin lettuihin, ihmeekseni. Oma reseptimme on ihan suoraan tattarijauhopaketin kannesta ja tuottaa sopivan happamia, paksuja ja rapeita yksilöitä, ei toki joka kerralla ihan samanlaisia. Luulen, että salaisuus piilee oikeassa valurautapannussa, jollaisen kyllä saa käsittääkseni melkein mistä tahansa tavaratalosta. Meillä niitä on kaksi, jotta jokainen syöjä saa blininsä kuumana suoraan pannusta lautaselle. Jonkun siis pitää olla keittiössä paistamassa - meillä vuoro vaihtuu. Vain ensimmäisistä vastaa kokenein, sen verran valurautapannut yleensä vaativat herättelyä eli oikean rasvamäärän ja lämpötilan löytämistä.

Huomisen pyhäpäivän mässäilyn jälkeen olen kyllä ihan valmis pitämään paljon viime aikoja useammin myös niukkoja päiviä. Itse asiassa meillä on jo välipäivinä syöty pelkkää puuroa tai tähteitä (paistettuja perunoita jouluaterioilta jääneiden salaattien lisukkeena). Kinkkuahan meillä ei ole tarjottu, joten ei ole tuskaa sen ujuttamisessa tuleviin ruokiin. Viimeinen lanttulaatikko loppui tänään, ja graavilohet älysin pakata pakastimeen niin pieninä annoksina, että sen viimeisen paketin voi syödä joskus lähiviikkoina sieltä pois.

Jotain rajaa sentään voisi olla sesongista toiseen siirtyessä. Tänään näin ruokaosastolla Runebergin torttuja, jotka eivät kyllä vielä yhtään houkutelleet.

Ja kaikkein eniten toivon, että nyt kolmatta päivää jylläävä flunssa menisi pian ohi. Pakkaspäivät suorastaan vaativat ulos liikkumaan. 28.12. anoppilassa Vesijärven jää näytti hurmaavan houkuttelevalta, mutta oli sukulaisten mittausten mukaan vasta 2-4,5 senttiä vahvaa. Ihan yhtäjaksoisia pakkasia ei sen jälkeen ole ollut, mutta luultavasti jää kestäisi viimeistään vuodenvaihteen pakkasten jälkeen ihmistä ja retkiluistimia - jos lumisade ei ehdi sitä ensin pilata.