Mies kysyi tänään, olenko jotenkin menettänyt innostukseni sieniin. Oikeutettu kysymys, kun edellisestä sieniretkestä keskellä parasta suppilovahveroaikaa on jo kaksi viikkoa. Juuri tuon edellisen tarpomisen jäljiltä kärvistelin ärtyneen kantapään ja akillesjänteen kanssa sen verran pitkään, että viime viikolla sain lopulta mennyksi lääkäriin. Ohjeena lepoa, kantapäätyynyt ja oikeanlaista jumppaa - ei siis nilkan vääntelyä epätasaisessa metsämaastossa ja tuntikausien jalkojen päällä rymistelyä muutenkaan. Tanssi ja sauvakävelyt ovat nekin siis pannassa.Henkisesti tällainen ei tietenkään sovi minulle yhtään eikä oikein fyysisestikään. Perjantaina järjestin itseni vesijuoksemaan uimahalliin saadakseni edes jotain liikuntaa, ja olihan se aika kokemus. Ruuhkaa ja meteliä, aikamoinen vastakohta metsän tarjoamille elämyksille. Mutta kieltämättä kolmen vartin "juoksu" käsiliikkeineen avasi vähän kroppaa. Tänä iltana kokeilen jalan kestokykyä vielä Bodybalancessa, tosin pahimpia nilkan vääntöjä vältellen.
Kun en ole saanut sienisaalista, olen yrittänyt jalostaa omia ja muilta saamiani omenoita säilöttävään muotoon. Makeita lajikkeita syön loppusyksystä tuoreena niin paljon kuin maha vain sietää (ja vähän enemmänkin), loput yritän siivuttaa kuivattaviksi. Lämmitettävää kuivaustilaa vain saisi olla paljon nykyistä enemmän, sillä omenat eivät kuivu ihan vain ilmassa ainakaan syksyn kosteudessa. Happamista omenoista teen omenasosetta sen, mitä jääkaappeihin ja pakastimiin mahtuu. Onneksi tytär taas vei Helsinkiin lähtiessään yhden purkin mukanaan aamupuuron mauste
eksi.Lopuksi vielä yksi iltaruskokuva viime viikolta maaseutukotimme pihalta. Nämä punaiset taivaat - silloin kuin niitä syntyy - tulevat nyt todella aikaisin, taisi olla viiden maissa illansuussa. Nyt on jo ihan pimeää.
3 kommenttia:
Ihastuttavaa, liekehtivää syysalakuloa tuossa alakuvassa.
Yritähän pärjät sen jalan kanssa. Minulle auttoi kantapään luupiikin kanssa se, että pidin kotona sisällä korkeakantaisia kenkiä. Voit varmaan kuvitella minut piikareissa...:) Joo, mutta siis ihan tosi. Korkeakantaisissa kengissä paino on päkiän varassa ja jalkapohjan lihakset venyvät. Näin käsitin, kun ohjeen sain. Samaan aikaan hankin tosi hyvät pohjalliset kenkiin. Lepokin oli hyvästä. Nyt asia ei ole vaivannut pariin vuoteen.
Kiitos neuvoista, minulla on nyt käytössä sellaiset geelityynyt kantapään alla, mikä tuntuukin auttavan. Mutta kyllä eilen illalla kantapään takasyrjää taas vähän vihloi bodybalancen jäljiltä. Olin kumminkin tosi varovainen, jätin pahimmat jalanväännöt kokonaan väliin. Ne pohjalliset yritän hankkia käymällä ensin jalkafysioterapeutin tutkimuksessa heti kun pahin kipu on ohi. Yhdet Reumalla tehdyt minulla onkin, mutta eivät siis ole estäneet tätä katastrofia.
Miten se pimeys osaakin yllättää joka vuosi:) Viime viikon olin lomalla eli myöhemmin aamuisin liikkeellä. Tänään kun menin taas kahdeksaksi töihin, huomasin, että heijastinta olisi jo tarvittu.
Onneksi suppilovahverokausi jatkuu vielä, ehkä pääset vielä metsään :)
Lähetä kommentti