Otsikko on aikamoista liioittelua, sillä juhannuspäivän parin tunnin kävelyllämme vältyimme sittenkin päivän pahimmilta anneilta, rakeilta ja ukkosilta. Pahimman sadekuuron aikana olin autossa hakemassa tytärtä juhannusbilettämästä.Rakeiden tanssia seurasin turvallisesti koti-ikkunasta, jonka takana suurinta huolta kannoin sisäpihamme tomaattien ja daalioiden kohtalosta. Kymmenen minuutin kuuro ei näyttänyt tehneen mitään kummempaa vahinkoa, joten sikäli huokaisimme.
Synkkää taivasta puolestaan ihailimme anoppilan rannassa, jossa olimme kutsuttuina saunomassa. Mennessä järvi oli vielä aika tyyni, puolen tunnin päästä jo reippaassa myllerryksessä. Taas kerran jätin heittämättä talviturkin, osittain myös siksi, että keväällä jään rikkomat portaat eivät ole vieläkään paikallaan. (Tytär kyllä kävi urheasti sivummalta uimassa ja todisti, että kylmää on.) Mies ja veljensä ovat pohtineet teknisiä ratkaisuja, joilla vältettäisiin jokakeväinen portaiden korjausoperaatio. Saapa nähdä, mihin tämän kesän aikana päädytään.
Tänään olisi tiedossa vanhemman tyttären kesäteatteriesitys Vääksyssä, omaisten ilta. Seuraamme säätä siis tavallista tiiviimmällä mielenkiinnolla. Mies tosin totesi, että kysymys on vain pukeutumisesta. Mutta jos otamme mukaan sateenvarjot (mihin emme tietenkään sorru kesäteatterikatsomossa!), hän jää kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti