Lomalle kulttuurista

Kun työ suurelta osin sivuaa kulttuuria, tekee ainakin loman aluksi mieli karttaa sitä tomerasti. Ensi viikko kuluukin todennäköisesti enimmäkseen pikku arkihommissa housujen lyhennyksistä ruohonleikkuuseen, ellen sitten vain istuskele torikahvilassa tai käy tsekkaamassa metsässä, olisiko sade jo nostanut ensimmäiset kanttarellit esille. Mutta viimeistään viikon päästä alan luultavasti järjestää taidematkaa Jämsän ja Mäntän seudulle ja toista Iittalan suuntaan. Näistä on alustavasti sovittu ystävien kanssa, päivä on vain vielä määrittämättä. Lomaa on tällä erää kolme viikkoa, joten ei siinä niin hirveästi ole suunnittelemista - tärkeintä olisi irrottautua ainakin tästä koneesta hetkeksi.

Eilinen kului vielä tositoimissa Mukkulan nurmella, kun Lahden Runomaraton sai nauttia tänä kesänä harvinaisesta auringonpaisteesta melkein koko päivän. Pilvet uhkailivat pari kertaa, mutta yhtään sadepisaraakaan ei taivaalta tirissyt. Joku vieras jopa kehtasi valittaa, ettei yksikään penkki ollut varjossa. Muut taisivat tyytyä kohtaloonsa ja ottaa kaiken irti sopivasta parinkymmenen asteen lämmöstä ja inspiroivista esityksistä. Tällä kertaa minäkin ehdin nähdä ja kuulla jotain, koska en onneksi ollut päävastuullinen järjestäjä. Irakilainen Reem Kais Kubba säväytti sodan ja rakkauden runoillaan, kuvassa myös runot suomeksi lukenut Terhi Willman.
Tänään on taas satanut osan päivästä oikein urakalla, ja se on sääli Vääksyn Teatteri Kanava -kesäteatterissa esiintyvän tyttären kannalta. (Lahden ja Vääksyn välillä on sentään kolmisenkymmentä kilometriä, joten toivon tietenkin teatterilaisten selvinneen ihan kuivana.) Esityksiä on nyt ollut viikon verran, ja kuulemma vain kahdessa ei ole satanut. Tänään on pari näytöstä, toivottavasti edes toinen sujuu ilman taivaallisia suihkuja. Vaikka näytelmän pölhöläiset vielä tarkenisivatkin märissä asuissaan, katsojia vesisade tuskin houkuttaa mukaan.

Kuvan auringonpaiste on viikon takaa, omaisten näytöksestä.