Lomalle kulttuurista

Kun työ suurelta osin sivuaa kulttuuria, tekee ainakin loman aluksi mieli karttaa sitä tomerasti. Ensi viikko kuluukin todennäköisesti enimmäkseen pikku arkihommissa housujen lyhennyksistä ruohonleikkuuseen, ellen sitten vain istuskele torikahvilassa tai käy tsekkaamassa metsässä, olisiko sade jo nostanut ensimmäiset kanttarellit esille. Mutta viimeistään viikon päästä alan luultavasti järjestää taidematkaa Jämsän ja Mäntän seudulle ja toista Iittalan suuntaan. Näistä on alustavasti sovittu ystävien kanssa, päivä on vain vielä määrittämättä. Lomaa on tällä erää kolme viikkoa, joten ei siinä niin hirveästi ole suunnittelemista - tärkeintä olisi irrottautua ainakin tästä koneesta hetkeksi.

Eilinen kului vielä tositoimissa Mukkulan nurmella, kun Lahden Runomaraton sai nauttia tänä kesänä harvinaisesta auringonpaisteesta melkein koko päivän. Pilvet uhkailivat pari kertaa, mutta yhtään sadepisaraakaan ei taivaalta tirissyt. Joku vieras jopa kehtasi valittaa, ettei yksikään penkki ollut varjossa. Muut taisivat tyytyä kohtaloonsa ja ottaa kaiken irti sopivasta parinkymmenen asteen lämmöstä ja inspiroivista esityksistä. Tällä kertaa minäkin ehdin nähdä ja kuulla jotain, koska en onneksi ollut päävastuullinen järjestäjä. Irakilainen Reem Kais Kubba säväytti sodan ja rakkauden runoillaan, kuvassa myös runot suomeksi lukenut Terhi Willman.
Tänään on taas satanut osan päivästä oikein urakalla, ja se on sääli Vääksyn Teatteri Kanava -kesäteatterissa esiintyvän tyttären kannalta. (Lahden ja Vääksyn välillä on sentään kolmisenkymmentä kilometriä, joten toivon tietenkin teatterilaisten selvinneen ihan kuivana.) Esityksiä on nyt ollut viikon verran, ja kuulemma vain kahdessa ei ole satanut. Tänään on pari näytöstä, toivottavasti edes toinen sujuu ilman taivaallisia suihkuja. Vaikka näytelmän pölhöläiset vielä tarkenisivatkin märissä asuissaan, katsojia vesisade tuskin houkuttaa mukaan.

Kuvan auringonpaiste on viikon takaa, omaisten näytöksestä.

Ulkoilua myrskyn silmässä

Otsikko on aikamoista liioittelua, sillä juhannuspäivän parin tunnin kävelyllämme vältyimme sittenkin päivän pahimmilta anneilta, rakeilta ja ukkosilta. Pahimman sadekuuron aikana olin autossa hakemassa tytärtä juhannusbilettämästä.

Rakeiden tanssia seurasin turvallisesti koti-ikkunasta, jonka takana suurinta huolta kannoin sisäpihamme tomaattien ja daalioiden kohtalosta. Kymmenen minuutin kuuro ei näyttänyt tehneen mitään kummempaa vahinkoa, joten sikäli huokaisimme.

Synkkää taivasta puolestaan ihailimme anoppilan rannassa, jossa olimme kutsuttuina saunomassa. Mennessä järvi oli vielä aika tyyni, puolen tunnin päästä jo reippaassa myllerryksessä. Taas kerran jätin heittämättä talviturkin, osittain myös siksi, että keväällä jään rikkomat portaat eivät ole vieläkään paikallaan. (Tytär kyllä kävi urheasti sivummalta uimassa ja todisti, että kylmää on.) Mies ja veljensä ovat pohtineet teknisiä ratkaisuja, joilla vältettäisiin jokakeväinen portaiden korjausoperaatio. Saapa nähdä, mihin tämän kesän aikana päädytään.

Tänään olisi tiedossa vanhemman tyttären kesäteatteriesitys Vääksyssä, omaisten ilta. Seuraamme säätä siis tavallista tiiviimmällä mielenkiinnolla. Mies tosin totesi, että kysymys on vain pukeutumisesta. Mutta jos otamme mukaan sateenvarjot (mihin emme tietenkään sorru kesäteatterikatsomossa!), hän jää kotiin.

Pyörällä puiston ympäri

F1-veneiden humussa harva edes huomasi, että Lahdessa urheiltiin tänään ihan oikeassakin urheilulajissa. Fellmannin kortteliajossa eli Lahti GP:ssä nähtiin ihan jännittävä loppukiri, kun Lahden Kalevan Mika Nieminen kukisti toisen lahtelaisen eli TWD Länkenin Kimmo Kanasen.

Minä tosin keskityin enemmän valokuvaamisen harjoitteluun kuin itse kisaan, mutta kyllä tunnin ja viiden kierroksen kisassa ehti aistia ihan oikean pyöräkilpailun tunnelmaakin. Kun turhaa tungosta ei ollut, radan varressa ehti kuulla myös kilpakumppaneiden keskusteluja ja keskinäistä psyykkaamista.

Pyöräilevä mieheni oli mukana järjestelyissä keltainen liivi päällä ja pyöräilevä ystävättäreni tuli radan varrelle kanssani seuraamaan tapahtumia. Helteisen päivän ilta oli sopivan leppeä, kun aurinko ei enää räkittänyt niskaan ja pilvien lisääntyessä tuulikin alkoi viilentää. Hauska iltalenkki!

Puistojumppakausi avattu

Tuulta, aurinkoa, välillä pilviä ja 18 astetta lämmintä. Aika ihanteellinen puistojumppasää, jossa kukaan ei läkähtynyt ainakaan liian paahteen vuoksi. Tosin nuoren ohjaajan vetämä liikunta oli ihan riittävän tehokas kyykkyliikkeineen ja kuminauhalla tehtyine hauiskääntöineen. Voi tuntua huomenna reisissä, vaikka onneksi olenkin tanssinut, kävellyt, pyöräillyt ja tehnyt kaikenlaista muutakin liikunnallista pitkin talvea ja kevättä.

Olin itseeni ihan hirveän tyytyväinen, kun taas avasin kauden - pari viikkoa "myöhässä". No, kesäjumppien yksi hyvä puoli onkin kertamaksu ja samalla sitoutumattomuus. Lomamatkan tai sateen sattuessa ei tarvitse surra menetettyä mahdollisuutta. Aika monta kertaa silti ehtii ihastella loppuvenyttelyissä yläpuolella seilaavia pilviä ja pääskysiä.

Kuva on aika onneton, nopeasti kännykän kameralla otettu. Ei tule kuljetettua mukana oikeaa kameraa, ja jotenkin sitä vähän ujosteleekin kanssarehkijöiden ikuistamista. Mutta kun voimisteluseuran puolesta yksi naisista alkoi kuvata ihan oikeasti, minäkin kaivoin oman laitteeni nopeasti repusta...

Ja paikka on siis Fellmannin puisto Lahdessa. Puistojumppien aikataulut löytyvät mm. ESS:n tapahtumakalenterista.