Vuokkokävelyillä

Maanantaina bussin ikkunasta jo huomasin sen sivusilmällä: aivan aniliininpunaisena hohtavan rinteen Lahden Salpausselän koulun vieressä. Piti käydä ensin maanantai-iltana tsekkaamassa ne kävelylenkillä yhden ystävän kanssa. Sinivuokkoja ovat, mutta harvinaisen laajalla alueella täysin punakukkaisia.

Eilen illalla tein yli kahden tunnin sauvakävelylenkin toisen ystävän kanssa Salpausselän maastoissa ja huomasin osan rinteestä olevan taas muutoksessa: nyt valtaa saavat jo valkovuokot. Niitä ei tosin taida olla yhtään näissä kuvissa, joihin yritin vangita tuota hienostunutta punaa.

Tehokas sauvakävely muuten tuntui todella tehokkaasti jo illalla monissa lihaksissa lapaluiden kohottajista pohkeisiin. Kummasti se vain tehostaa hommaa, kun on sopivan tasoisen ystävän kanssa liikkeellä. Hengästymisen huomaa vasta ylämäissä, kun kumpikin puuskuttaa. Sääntöhän on, että pitäisi pystyä puhumaan puuskuttamatta, mutta sitä ei voi täysin soveltaa Lahden Intiaanikukkulan kaltaisissa paikoissa. Jyrkät nousut nostavat sykkeet ihan kenellä tahansa. Mutta tasaisella ja alamäessä syke taas tasaantuu sen verran, että juttu voi jatkua.

Sekin ilo eilisestä kävelystä oli, että kuulin ystäväni käyvän juuri sillä liikuntatunnilla, jolle menemistä olen pohtinut. Hän vakuutti, että liikuntakeskus ja vetäjä ovat ensiluokkaisia. Sinne siis kokeilemaan jo ensi viikolla!