Vieraana kotona

Tänä syksynä maalla vierailuissa on ollut ihan uusi viritys. Ensin sisaren perhe muutti sinne kesällä, nyt vanhempi tyttäreni on asettunut asumaan sinne pysyvästi, joten nyt olen enemmän vieras kuin emäntä. Vähän oli aluksi oman jälkikasvun kanssa kädenvääntöä siitä, mikä on paikan siisteystaso. Asunnossa on nyt kahdenlaisia alueita. Keittiö, olohuone ja meidän vanhempien puoli ovat niitä alueita, joissa voin edelleen esittää ehtoja ja toivomuksia. Tyttären omaan huoneeseen en pääse enää edes koputtamalla. Muutamassa harrastustilassa katselen yli ja ohi, sillä sotken ihan lahjakkaasti itsekin, kun innostun jostain käsillä tekemisestä.

Tänään olin ihan iloinen järjestelystä, jossa muut laittoivat ruuat ja enimmäkseen myös selvittivät jäljet, kun minä olin sienimetsässä. Muut kyläläiset olivat paukkeesta ja haukunnasta päätellen hirvimetsällä -mitään en kuitenkaan nähnyt. Suppisjahdissa kuuntelin harvinaisen tarkkaan, mistä suunnasta paukkui. Reilussa tunnissa keräsin viitisentoista litraa vahveroita, joten ainakin yksi ihminen kylällä oli tyytyväinen saaliiseen.

Tulin illalla pois häiritsemästä ja jätin nuorison nauttimaan lauantaista keskenään. Kovin railakasta valvomista ei tosin taida olla luvassa, sen verran tiiviisti nuoret naiset tänään siivosivat, leikittivät pienempiä serkkuja ja ulkoiluttivat koiria. Syysiltojen auringonlaskut ovat meidän mäeltämme katsottuina erityisen upeita. Kuva tosin on viikon takaa, kun naapurin isännällä vielä oli jotain hommaa pellolla.