Aika surkealta tuntui tänään aamu- päivällä, kun törmä- simme ympäristö- rikokseen Lahden Tapanilan maastossa. Mitä ihmettä on liikkunut patjan, tv:n, tietokoneen, akun ja rautaromun metsänreunaan hylänneen kansalaisen päässä? Ihan siitä lenkkipolun alusta ja sammalmättään vierestä on sitten löytynyt hyvä paikka tyhjentää autonsa?
Paljon iloisempi tunnelma oli eilen lahtelaisen kerrostalon pihalla, kun oikein taloyhtiön luvan kanssa pidimme Lahden Runomaratonin kirppistä. Soitto ja runonlausunta vetivät ihmisiä penkomaan kirjapinoja ja piipahtamaan kahville. Iloisia ilmeitä näkyi paljon, eikä kellekään tullut mieleen heittää vaikkapa pahvimukia asiattomaan paikkaan. Päinvastoin: kirjahyllyistä "siivotuista" teoksista moni löysi uuden kodin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti