Juuri nyt tuntuu epäoikeudenmukaiselta, ettemme oikein voi viettää aikaa maalla. Naapuritalon remontissa on vuorossa viereisen pysäköintitason poraus (miksi ja millä aikataululla - sitähän emme tiedä), joka alkaa myös näin viikonloppuisin seitsemältä aamuisin ja jatkuu koko päivän. Eilen jo puolessa välissä päivää särki päätä, eikä puhelimessa tahtonut kuulla mitään. Ymmärrän toki, että moinen homma varmaan pitää tehdä, ja poraajat ovat vielä kovemmilla. Mutta he ovat valinneet tuon työn, minä puolestani saan kärsiä melusta ja pölystä aivan syyttömänä. Kotona työskentelevänä en edes työpäivän ajaksi pääse karkuun, ja miehelläkin on (tässä tapauksessa) epäonnekseen työtila samassa talossa.Sen verran käytimme mäyräkoiraa ja mopsia eilen maalla, että mies yritti ajaa nurmikoita. Ikivanhasta puutarhatraktorista meni kuitenkin vaihde jotenkin jumiin, joten puolikkaan urakan jälkeen piti työntää rakkine pakettiautoon valmiina vietäväksi korjaamolle. Edellisellä leikkuukerralla hajosi rengas, ja siinä välissä piti puolestaan korjata jarruttomaksi mennyttä pakettiautoa. Aikamoista epäonnea siis.
Koir
at kuitenkin nauttivat lyhyestäkin tassuttelusta kuonot ja korvat valppaina. Minä havaitsin puolestaan täysin hunningolle jätetyssä puutarhassa joitan selviytyjiä: unikkoja, minttuja ja jo kukkaan ehtineen kirvelin. Nyt vain odottelen sitä aikaa, kun selkäsairas koira saa taas kulkea vapaasti metsässä ja rappusissa ja kestää myös Ainon hurjat leikit. Eilen pentu joutui odottamaan sisällä ne pari tuntia, kun vanha rouva kävi tarkastamassa tutut paikat maalla.
2 kommenttia:
Huh! Osanottoni täältä etelästä... Asuin itse puoli vuotta rakennustyömaan vieressä, joten tiedän, miltä tuntuu. Lisäksi täällä Barcelonassa katuja revitään auki milloin mistäkin syystä (ja pelkkä liikenteenkin melu on ihan riittävää!). Toivottavasti tuo ei kestä kauhean kauan...
Kiitos myötätunnosta. Sunnuntaina ei porattu, mutta hieman kauhulla odotan maanantaita. Yritän ottaa ensi viikolla selvää rakentajalta, miten kauan tuo vaihe kestää. Voisi jotenkin yrittää rytmittää työntekoa ja asumista. Ihmeellisesti saneeraustyömaalla ei kuitenkaan ole edes niitä tauluja, joissa yleensä kerrotaan rakentamisesta vastaavat firmat.
Olen huomannut Italian matkoilla, että katumelutaso on aivan hirveä, mikä johtuu osittain yksinkertaisista ikkunoista ja siitä, että ikkunoita pidetään kuumalla auki. Sehän on arkipäivää näillä keleillä myös Suomessa.
Lähetä kommentti