Eilinen sieniretki lähti jälleen kerran liikkeelle Lahden keskustasta. Ensimmäiset vahakkaat löytyivät Urheilukeskuksen länsirinteestä, josta polku lähtee kohti Tapanilaa ja Hollolan maastoja.
Koimme koiran kanssa pienen järkytyksen, kun yritimme laskeutua lempisuppaamme. Tulevia talven maailmancupin hiihtokisoja varten polkuja eli latupohjia on korjattu niin massiivisesti, ettei niiltä paikoitellen pääse ollenkaan metsän puolelle. Väyliin on ilmestynyt jyrkät savipenkat, jotka etenkin sateella ja sen jälkeen ovat myös liukkaat. No, aina pääsee onneksi kiertämään jollekin risteävälle polulle ja sen kautta metsäänkin.
Eniten keräsin kangasrouskuja, joita en ole tänä syksynä vielä muualla kunnolla nähnytkään. Vähän mauttomiahan ne ovat, mutta kyllä niistäkin sienisalaatin saa. Siellä täällä oli myös lampaankääpiä, limanuljaskoita, rusko-orakkaita ja eri vahakaslajeja.
Erityisen hyvää parin tunnin kiipeily rinteillä teki reisille, jota oli kidutettu parilla kovalla tanssitunnilla viime viikolla. Eilen olikin todella reipas ja rento olo, melkein kuin hieronnan jälkeen.
Tänä aamuna on ollut paljon tahmeampaa, vaikkei eilisiltaan mitään kemiallisia myrkkyjä kuulunutkaan. Lehtien lukemisen jälkeen vasta pohdiskelen, jaksanko lähteä liikkeelle. Eiköhän se ole melkein pakko, kun sadekin on lupaavasti tauonnut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti