Jo viikkoja sitten kalenteriin varattu syysloma kääntyi hieman erilaiseksi kuin olimme ajatelleet. Sehän on ihan normaalia, että tähän aikaan vuodesta sataa lunta, mutta syysmyrskyä emme kuitenkaan olleet suunnitelleet niille päiville, jotka piti viettää maalla. Onneksi sentään kävimme Tallinnassa pari päivää ennen myrskyä - muuten olisimme mekin siellä Nordlandian jonossa.
Luvatusta tuulesta ja tuiskusta huolimatta lähdimme perjantaiaamuna maalle. Alla oli kesärenkaat, sillä rukoiluista huolimatta emme onnistuneet saamaan ketään vaihtamaan niitä aiemmin. Mutta eihän perjantaina edes näyttänyt kovin pahalta...
No, onneksi käytimme päivän hyödyksi ja kävimme keräämässä oranssi- ja mustarouskut talteen. Illalla tuuli alkoi puhuroida oikein kunnolla ja tuoda mukanaan myös lunta. Yöllä heräilimme kuuntelemaan, vieläkö katto on paikoillaan ja sähköt päällä. Isommilta vaurioilta onneksi vältyttiin.
Lauantaina olikin sitten niin tiivis lumikerros metsässä, ettei sieltä enää mitään löytynyt. Yritimme kyllä. Tänä aamuna oli pakko antaa periksi ja alkaa valmistautua kotimatkaa varten. Lomaa olisi riittänyt vielä huomiseksi, mutta nyt odottelimme sopivia iltapäivän tunteja, jolloin tiet olivat taas suunnilleen ajettavassa kunnossa. Aamun kävelylenkillä totesimme, että itse asiassa soratie on vähemmän jäinen kuin vähän ajettu asfaltti. Niinpä kiersimme kotiin pikkuteitä pitkin ja uskaltauduimme asfaltille vasta kohdassa, jossa vilkas liikenne oli sulattanut tien. No, saimme mukaan maalta sentään joitain litroja sieniä ja muutaman purkillisen omenasosetta. Ne omenatkin ehdin kerätä viime hetkellä ennen tuiskua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti