Olen sienten kerääjänä aika salliva, kerään arviolta 40-50 lajia, en tietenkään kaikkia samana vuonna. Ilahdun aina, kun eteen tulee joku välillä unohduksiin jäänyt syötävä sieni, jota voisikin taas kokeilla. Mutta yksi ryhmä on, jota ilman perheemme ei oikein tahdo selvitä: rouskut. Ja tänä vuonna näytti todella pitkään surkealta, kun rouskuja ei tahtonut löytyä mistään. Viikon sisään on kuitenkin yhä useammin alkanut vastaan tällaisia karvaisia kaunottaria, vaaleanpunaisia ja kiinteitä karvarouskuja. Ja melkein ilman toukkia!
Taas kerran ihmettelin sieniharrastajienkin erilaista makua, kun juttelin Lapissa paljon aikaa viettävän tuttavan kanssa. Karvalaukkuja oli kuulemma ollut siellä jo joitain viikkoja sitten ja todella paljon, mutta ei hän viitsinyt kerätä, kun ei niistä erityisemmin välitä. Ja minusta juuri karvalaukku on se toiseksi maukkain salaattisieni heti mustarouskun jälkeen! Vielä ihanampia pienet napakat lakit olisivat etikkasieninä. Nyt kuitenkin kerään nimen omaan suolasieniä, jotta saan edes jotain talven varalle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti