Kuten monien keski-ikäisten pariskuntien kohdalla, mieheni nimittää sauvakävelyä vähättelevillä ilmaisuilla. Pandemia lienee positiivisimmasta päästä, siinähän myönnetään lajin laaja levinneisyys.
Ei kannattaisi vähätellä, totesin taas tänä aamuna, kun lähes parin kuukauden tauon jälkeen otin sauvat ja suuntasin Urheilukeskukseen. Ensin ohitin Siiri Rantasen hiihtäjäpatsaan, puolen kilometrin päässä vastaan tuli itse olympiavoittaja, jonka tyyli, vauhti ja ilme ovat edelleen, lähes 81-vuotiaana, tinkimättömiä ihan pelkkien sauvojenkin kanssa. Perässä tuli sitten hitaampaa porukkaa, joka koko ajan lisääntyi sitä mukaa, kun sunnuntaiaamu vanheni.
Oma sauvailuni on nykyään välikausiurheilua sienestyksen ja hiihdon lomassa, mutta olen kuudessa vuodessa kuitenkin ehtinyt kuluttaa puhki aika monet tassut kaksista sauvoistani. Pari kertaa Suomen Ladun Sirpa Arvosen opastuksissa olleena myös tiedän, että hommaa voisi huomattavasti kehittää. Etenkin venyttelyt sauvojen kanssa ja ilman kannattaisi muistaa - jotenkin en vain ikinä saa niihin yksin sellaista tehoa kuin ohjatuissa oloissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti