Taas jäi kamera kotiin, enkä saanut kasvupaikalla kuvaa suurimmasta koskaan löytämästäni kanttarellista. Kaunishan se siellä oli vihreän sammalen sylissä, hieman syrjässä serkuistaan suppilovahveroista, joista niistäkin moni oli päässyt kasvamaan ihan kunnollisen kokoiseksi.
Meillä ei ole keittiövaakaa, mutta perheenemännän näppituntumalla keltainen kaunotar saattoi painaa puolisen kiloa. Suppilovahveroita tuli seitsemän litraa, ihan hyvä marraskuinen reissu siis.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti