Lahden Urheilukeskuksessa on tänä viikonloppuna nuorten SM-kisat, joten sinne ei ollut asiaa. Ajoimme Hollolan Heinsuolle, jossa mies oli käynyt pari kertaa tsekkaamassa latutilanteen. Vielä päättyneellä viikolla keskuksessa tarjolla oli vain lyhennetyt ladut, jotka perinteisesti kiertävät varsin jyrkkien suppien kautta.Oli siis vain lähdettävä kapuamaan ja laskemaan ja kapuamaan ja laskemaan. Paitsi että yhden kierroksen jälkeen huomasin muutaman hiihtäjän kääntyvän sittenkin sille 2,5 kilometrin kuntoladulle, jota yleensä hiihdän. Onneksi uskalsin kääntyä ja kurkistaa, sillä ilmeisesti latukone oli käynyt juuri ennen viikonloppua!
Koko Heinsuon alue on rakennettu suppaiseen ja sitä kautta mäkiseen maastoon, mutta tutulla reitillä sentään osasin ja jaksoin hiihtää jokseenkin rennosti. Suorastaan ilahduin siitä, ettei kunto tai tekniikka ollut ihan hukassa pitkän tauon jälkeen. Ensimmäisen räpistelykierroksen jälkeen jaksoin hyvin vielä kiertää tuon 2,5 kilometriä kolmasti.
No, myönnettäköön, että näillä harjoituskilometreillä meno on vielä kovin varovaista, etenkin alamäissä. Sukset luistivat puolison voitelun jäljiltä upeasti, mutta vähänpä luistosta on hyötyä, jos laskijaa pelottaa. Siinä mielessä vauhti oli juuri sopiva, että hiihtämisen jäljiltä oli aivan uskomattoman hyvä olo.
Huomenna uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti