Harjoituslenkki Kuivannon kautta

Olen kotiseutupyöräilyprojektini aikana pyrkinyt ajamaan läpi ne lenkit, joita paikalliset maantiepyöräilyn harrastajat käyttävät harjoitteluun. Jostain syystä Kuivannon lenkki oli jäänyt väliin, vaikka Nastolaa ja Orimattilaa olenkin kolunnut jo monesta suunnasta. Kun sääennusteet näyttivät hyviltä ja perjantaina tosiaan oli upea pyöräilysää, otimme puolison kanssa perjantaina muutaman tunnin vapaata ja päätimme käydä ajamassa reilun 70 kilometrin lenkin.

Kuivanto on kylä Orimattilan koillisnurkassa ja lähellä Nastolan rajaa. Pyörätie kulkee koko matkan Lahdesta Villähteen ohi ja myös keskustaajaman ja kaupallisen keskuksen Rakokiven ohi - ei siis tarvitse kiivetä harjulle. Siinä vaiheessa matkaa on kertynyt n. 20 kilometriä.

Ihan Kuivannontien risteykseen asti ei lännestä tullessa pääse samaa puolta tietä vaan on pakko mennä hetkeksi tien reunaan ajamaan tai sitten vain ylittää vanha Kouvolantie risteyksen kohdalla. Tiehän on se (1711), josta käännytään Nastolasta kohti Artjärveä (ennen itsenäinen kunta, nykyisin osa Orimattilaa).

Kuivannontiellä ei ole erillistä pyöräväylää, mutta liikenne ei edes perjantaina alkuiltapäivästä ollut mitenkään vilkasta. Itse kylä sijaitsee noin kuuden kilometrin päässä Nastolan taajamasta: kaunista maalaismaisemaa, jonkin verran myös mäkiä. Käännös Koskustentielle ja kohti Orimattilan keskustaa on aivan taajaman tuntumassa. Opasteessa lukee myös Kuivannon kirkko 1 km, mutta enpä vauhdissa hoksannut koko kirkkoa.

Koskustentien osittain mäkinen osuus olikin sitten se, jossa huomasin jalkalihasten energioiden olevan aika lopussa. Olimme ennen lenkkiä syöneet tyttären luona kevyen lounaan, joten olin taas ajatellut, etten tarvitse mitään välipalaa juoman (vichy + herukkamehu) lisäksi. Olin väärässä jälleen kerran, mutta mitäpä maalaismaiseman keskellä voi muuta kuin polkea eteenpäin. Onneksi mies kestää notkahdukseni hyvin, mitä nyt joskus yrittää antaa valmennusohjeita vähän vääriin aikoihin.

Orimattilan keskustaajamaan tulimme Artjärventietä pitkin, joten päätin jo pari kilometriä ennen olla valppaana Kehräämön kohdalla. Ja olihan siellä onneksi ovi auki ravintola Tehtaaseen, josta saatoimme ostaa cappuccinot ja minä vielä jäätelöpallon. Välipala, pieni istuskelu ulkoterassilla ja vessassa käynti tekivät hyvää. Siinä vaiheessa oli siis takana lähes 50 kilometriä.

Viimeiset reilut 25 kilometriä sujuivat taas paljon helpommin, olihan pieni tuuli selän takana ja maasto varsin tasaista. Orimattilasta Pennalantielle asti pääsee kevyen liikenteen väylää ja Pennalantiellekin sellaista on juuri alettu rakentaa. Tosin olen aina pitänyt Pennalantietä muutenkin turvallisena ja helppona väylänä ajaa.

Lahden Renkomäessä pääsee taas pyöräteille. Emme tällä kertaa kääntyneet Launeelle ja sitä kautta keskustaan vaan koukkasimme vielä Jokimaalle menevälle pyörätielle ja vanhan Helsingintien varteen. Viimeiset nähtävyydet tällä reitillä ovat Hennalan varuskunta-alue, Mytäjäisten alue, Radiomäki ja Urheilukeskus, jonka kupeesta pääsee laskemaan keskustaan.

Kilometrejä tuli näillä kierroksilla n. 74 kilometriä. Seuraavana päivänä tuntui kankuissa ihan mukavasti - edellisestä pidemmästä pyörälenkistäni kun oli jo muutama viikko.