Pakastimen ja kuivakaapin tyhjennystä

Alkuvuodesta iskee hinku siivota vanhaa uuden alta pois. Kuivakaapin, pakastimen ja jääkaapin katsastaminen on ihan fiksuakin, ei pelkkää symboliikkaa. Marjat ja hillot tuovat talviruokavalioon kaivattua raikkautta eikä niitä joululta ehkä jääneitä tähteitäkään kannata ikuisuuksia säilyttää.

Minä päätin jopa tsekata kuivakaapin tavallista tarkemmin, jotten säilö siellä turhaan ylivuotisia jauhoja ja ryynejä. Ja mitä löysinkään: ainakin kolmessa pussissa erinomaisia Vääksyn myllyn ohrasuurimoita! Kyllähän minä niitä käytänkin, sekä ruoanlaitossa että puuroina, mutta moista hamsterointia en sentään kannata. Niinpä keitin toissapäivänä puuron, jota nautin sekä lounaalla että iltapäivän välipalaksi.

Tänä aamuna tein lopusta puurosta rieska- taikinan, johon tuli myös keitettyä ja raastettua perunaa, eiliseltä jäänyttä riisiä, kaksi kananmunaa ja vähän ruis- ja vehnäjauhoja. Kaikki vain sekaisin ja taikina haarukalla muotoilemalla leivinpaperin päälle rieskasiksi, uuniin 225 asteeseen n. 10-15 minuutiksi. Lopuksi vielä voitelin kevyesti leipäset ja laitoin voipuolet vastakkain pyyhkeen sisään. Tällä samalla idealla käytän usein yli jääneet perunat, puurot ja riisit (riisiä tosin yritän keittää mahdollisimman harvoin, mutta joskus iskee himo jonkinlaisiin itämaisiin kasviswokkeihin ja riisiin niiden kanssa). Muuta niksiä ei ole kuin käyttää mahdollisimman vähän jauhoja, jotta rieskasista/ leipäsistä/ vatruskoista ei tule kuivia.

Kun uuni oli kerran lämmitetty, oli järkevää leipoa siellä myös mustikkapiirakka. Hildan mustikkapiirakan ohje oli joskus iät ja ajat sitten Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä, kun Mysi Lahtinen vielä kirjoitti ruokajuttuja. Taikinaan tulee 300 g vehnäjauhoja, 200 g voita, 1 tl suolaa, 1 tl hienonnettua kardemummaa, ½ tl leivinjauhetta, ½ dl vettä ja ½ dl kermaa. Kuivat aineet sekaisin, nypitään voi joukkoon, kerma ja vesi varovasti joukkoon (ei saa vaivata, ettei muutu sitkeäksi), taikina jääkaappiin tunniksi. Lepäämisen jälkeen taikinasta kaulitaan pyöreä pohjataikina, josta tulee myös reunat ja toinen vähän pienempi kansi.

Täytteeksi litra musti- koita, ½-1 dl sokeria ja 1 rkl peruna- jauhoja (joka sitoo mustikan nestettä), sekoitetaan ja kaadetaan taikinapohjan päälle. (Minä käytin tällä kertaa hillosokeria, joka sekin tekee paistuvasta täytteestä hieman kiinteämpää, sitä paitsi näin voi käyttää syksyltä jääneen hillosokerin pois kaapista.) Kansi kiinni, sen jälkeen voi voidella munalla, pistellään reikiä kanteen ja työnnetään piirakka uuniin 225 asteeseen 20-25 minuutiksi (jos mustikat ovat jäisiä, kannattaa paistaa puoli tuntia tai vähän kauemmin). Ja sitten tarjoillaan hieman lämpimänä vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa. Meillä on sopivasti jääkaapissa yksi purkki valmista vaniljakastiketta, päivämäärä tulee vastaan kohtapuoleen. Illalla saan kylään toisen tyttären puolisoineen, joten leipomuksille on varmasti menekkiä.

Eihän noista leivonnaisista kovin herkullisen näköisiä kuvia saa amatöörivoimin, joten lisätään tähän vielä yksi kaunis lumikuva ihan täältä Lahden keskustasta. Pari iltapäivää sitten olin mäyräkoiran kanssa lenkillä mm. Kirkkopuistossa, jonka lehmuskuja on melkein säällä kuin säällä kaunis.