Ei ole satanut ainakaan pariin viikkoon, mikä alkaa näkyä sienisadossa. Viime keskiviikkona kävin maalla katsomassa herkkutattipaikat, ja se oli kyllä ihan viime hetkellä. Enemmän löysin jo pilalle menneitä kuin kunnossa olevia yksilöitä. Osa oli jo alkanut kuivua pystyyn sillä tavalla, että peratessa piti tosissaan pohtia, ovatko sienet vielä kunnossa. No, pari korillista eli useita kiloja niitä tuli silti, vaikka perkaushävikki olikin harvinaisen iso tämän syksyn aiempiin kertoihin verrattuna.Herkkutattien lisäksi olen löytänyt karva- ja kangasrouskuja, mutta kovin vähän tämänkin blogin nimikkosientä mustarouskua. Melkein aina olen lisäksi ollut myöhässä, harvat mustat herkut ovat jo ehtineet toukkaantua tai mädäntyä. Lisäksi olen törmännyt muutamaan suppilovahvero- ja torvisienipaikkaan. Torvisienet ovat aina ilahduttavia löytöjä, suppiksia sen sijaan en ole vielä varsinaisesti ryhtynyt etsimään. Niitähän kerätään sitten, kun pakkanen on vienyt jo kaikki muut lajit.
Tänään kävin koiriemme kanssa tekemässä tosi kevyen kurkistuksen Lahden Tapanilan maastoon, jossa kaikki muut ulkoilijat tuntuivat ulkoiluttavan sauvoja. Kuivuus oli jo ehtinyt käpertää rouskujenkin lakien reunat, joten keräsin tarpeet vain yhteen salaattiin. Muutama kaunis sillihapero ilahdutti - söimme ne jo leivän päällä kaalipadan ohessa. Nyt odotan sateita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti