Muutama sana pääsiäisruuasta

Pitkinä pyhinä iskee usein joku hysteria sen suhteen, että kaupasta pitäisi ostaa aivan valtavia määriä ruokaa. Homman ymmärtää vähän paremmin, jos on lähdössä maalle tai muualle kauppojen ulottumattomiin todella päiväkausiksi. Me emme kuitenkaan ole matkustaneet kuin päiväseltään parinkymmenen kilometrin päähän Hollolaan, ja sillekin matkalle mahtuu monta kauppaa. Varsinaisten pyhien välissä on kuitenkin aina joku päivä, jolloin voi täydentää varastoja.

En siis hankkinut etukäteen isoja paisteja, valtavia juomapakkauksia tai megapusseja makeisia tai muuta naposteltavaa, vaikka sainkin tänään kylään molemmat tyttäret. Yhdellä viime viikon kauppareissulla investoin isohkoon lohifileeseen, josta graavasin kolme satsia pakastimeen - yksi syötiin tänään. Pääosa pääsiäisruuastamme syntyi jälleen kerran vihanneksista: meillä oli iso salaatti (keitettyjä punajuuria, jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua, auringonkukanversoja ja keitettyjä munanpuolikkaita, mausteena omatekoinen öljykastike), keitettyjä perunoita ja uunissa paahdettuja lanttuja ja palsternakkaa. Sieniruokamme oli kanttarellipiirakka, joka olikin erityisen onnistunut (valmista perunaruistaikinaa, täytteenä kanttarelleja, purjoa, creme fraichea, munaa ja vähän juustoraastetta, mausteena pippuria, suolaa ja hippu italialaista chilimaustetta). Lihaksi riitti parisataa grammaa valmista lammaspaistileikettä. Mies nosti pöytään myös juustoja, joita sai syödä, jos halusi - minä otin vain nokareen sinihomejuustoa punajuuren seuraksi. Juomana oli italialaista valkoviiniä ja kivennäisvettä.

Olin varannut etukäteen rahkaa, kermaa, voita, munia, sitruunaa ja mantelilastuja pashaa varten, mutta päätimme sittenkin jättää raskaan pashan tekemättä. Sen sijaan ladoin jälkiruokamaljaan valmiita marenkeja, itse poimittuja villivadelmia, hieman sokeroitua rahkaa ja kinuskikastiketta - ja hyvää tuli! Sokeria ei ollut liikaa, ja säästyimme myös pahimmalta rasvalta. Ostan aina pitkään säilyviä uht-kermapurkkeja, joten eivät ne hukkaan mene. Sitruunat voin käyttää vaikkapa tekemällä simaa ja maustaa sen pakastimesta vielä löytyvillä mustaherukanlehdillä.

Saimme jo palmusunnuntaina tuliaiseksi pari aika juhlallisen kokoista suklaapakettia, joita kenelläkään ei ole vielä ollut intoa avata. Koristeelliset munat ja pääsiäispuput hieman arveluttavat ja saavat siksi edelleen koristaa hyllyä. Meillä tyttäretkin ovat jo niin aikuisia, että suklaan maku on paljon tärkeämpi peruste kuin yllätyslahja tai korea paketti.

Nautin ruuanlaitosta ja yhdessä syömisestä, mutta tämän päivän kohokohta osui kyllä jo aamupäivään. Viikon flunssan jälkeen uskalsin lopulta lähteä reippaalle sauvakävelylenkille, jolla irrottelin ihan tosissasi jumista selkärankaa ja kireitä lihaksia. Vajaan puolentoista tunnin aikana näin paljon kevätsäästä nauttivia ihmisiä ja koiria matkallani Lahden keskustasta Ruoriniemeen ja takaisin. Odotin, että olisin nähnyt Kariniemessä sinivuokkoja ja jossain penkassa leskenlehtiä, mutta eipä osunut silmiin. Muutama pilkkijä vielä oli uskaltautunut Vesijärven jäällekin, vaikka rannassa oli säännöllisin välein heikoista jäistä varoittavia kylttejä.

Huomenna on tiedossa vielä juhlalounas äitini luona. Tiedossa on sekä laatua että määrää, joten yritän mahduttaa aamupäivään ainakin jonkinlaista liikuntaa. Syöminen ja yhdessä istuminen ovat mukavaa puuhaa, kunhan pöydän ääressä mässääminen ei jää päälle. Taidanpa alkaa keventää heti tiistaina.