Mrs Morbidi oli innostunut kokeilemaan Australiassa viljeltyjä sieniä salaattiin, koska ei pääse nykyisessä kotimaassaan käsiksi rouskuihin. Kannatettavaa innovatiivisuutta, sillä näinhän sitä on jo vuosisatoja jäljitelty hyväksi havaittuja makuja, joiden aineksia ei ole saatavissa kotimaisemista. On se tosin murheellista, että täältä Pohjolastakin alkaa saada lähes mitä tahansa itämaisia mausteita ja raaka-aineita, mutta Ausseihin ei voi lähettää kuivattuja tai ryöpättyjä suomalaisia metsäsieniä heidän tiukkojen säännöstensä takia. Mutta korvikkeistakin siis saa makuja, jotka ainakin muistuttavat alkuperäistä.Meidän tämän päivän sienisalaattimme oli myös variaatio, vaikka sen perusta olivatkin kangasrouskut (aika mitättömän makuiset rouskut siis). Normaalin sipulin ja kerman (tällä kertaa creme fraichea) lisäksi maustoin salaattia kesäisen säilykepurkin pohjalle jääneillä pikkukanttarelleilla ja parilla öljyyn säilötyllä aurinkokuitavatulla tomaatilla, jotka tietenkin myös silppusin. Olen huomannut, että sienisalaatissa on hyvä olla pikkuisen öljyä ja etikkaa, mutta niiden lisääminen pullosta on vaikeaa; helposti tulee liikaa. Siksi suosin öljyn ja etikan itseensä jo imeneitä aineksia (joskus myös maustekurkkua). Rouskuissa oli itsessään jonkin verran suolaa, mustapippuria lisäsin myllystä. Tärkeää on myös antaa salaatin hetken tasoittua. Minä tein sekoituksen jo eilen illalla, joten se oli tänään lounaalla parhaimmillaan. Sopi todella hyvin uunilohen ja perunoiden kanssa.
Ulkoilun kanssa voi olla tänään vähän niin ja näin - ulkona riehuu talvimyrsky, joka kuulemma on jättänyt joitain alueita täällä Päijät-Hämeessäkin sähköittä ja ilman tietoliikenneyhteyksiä. Sen verran kävin koiraa pissattamassa, että kerrostalojen keskellä pääsin kokemaan pari tuulitunnelia. Kuva on näkymä ikkunastamme edellisen lumisateen jäljiltä, kun tuuli tai sade ei vielä ollut pudottanut maisemaa kaunistavaa valkoista oksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti