Lasin takana ropiseva sade sulattaa kovaa vauhtia suomalaislasten parasta talvi-inspiraatiota: lunta. Päivällä kuitenkin ehdittiin kaivaa maalla esille pulkat, kelkat ja luikurit. Sisaren nuorimmainen ja mäyräkoira tosin luottivat enemmän jalkoihinsa - kumpikin sai mielettömän treenin juostessaan alas ylös ainakin toistakymmentä kertaa, kun isommat käyttivät toiseen suuntaan liukua ja painovoimaa. Tuo meidän mäkemme ei ole ihan niistä lyhyimpiä ja loivimpia.
Ainokin tietenkin nauttii lumesta, onhan se alppimaastoihin jalostettu. Bernin otteet vain ovat vielä pentumaisen hurjat kokoon nähden, joten se joutui seuraamaan touhua köytettynä johonkin aikuisista. Vähän hurjanlaisen leikin päätteeksi siskonmies päätti kellistää koiran kunnon lumipesulle, josta se selvästi piti.
Osa päivästä kului tietenkin taas siivousta ja muuttoa edistäessä. Nyt saimme tyttärelle pari kaappia pystyyn ja vähän lisää tavaroita järjestykseen. Mies nikkaroi myös jotain verstaassa, todennäköisesti keittiönpöytää kaupunkiasuntoon. Minä ompelin siivouksen ja järjestelyn lomassa verhojen päärmeitä.
Täällä kaupungissa piti illansuussa taas täyttää muutama muuttolaatikko, jotka käydään huomenna tyhjentämässä kohteessa. Vähän alkaa muistuttaa ikiliikkujaa tämä roudaus, mutta pientähän se on sen rinnalla, että esimerkiksi rakentaisimme talon. Tajusin muuten tänään, että olen asunut puolet elämästäni tässä kaupunkiasunnossa, jonka ensi perjantaina jätämme. Maalle on toki pidemmät siteet, sillä muutimme sinne ollessani 10-vuotias. Kirjoilla en kuitenkaan ole ollut missään näin pitkää aikaa. Enkä mihinkään muualle ole ehtinyt kerätä niin hirveästi tavaraa kuin tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti