Ihan vaikuttava se oli, siis oheinen mäki, joka oli pystyssä vain perjantain. Kuului Salpausselän kisaviikon tapahtumiin, joita yritetään tuoda yhä enemmän keskustaan, tässä tapauksessa siis aivan Ristinkirkon alle. Sinänsä vähän ihmettelen, että eihän sinne Urheilukeskukseenkaan niin kauhean pitkä matka ole, kilometri torilta. Ja sopivia suppia ja muita harjunreunoja mäen rakentamiseen olisi kyllä löytynyt, ettei olisi tarvinnut ihan katuja mennä sulkemaan.
Mutta ilmeisesti tapahtuma oli onnistunut, ainakin sieltä kuului kohtalaista möykkää (lue: asiaankuuluvaa musiikkia) ihan tähän korttelin päähänkin tapahtuman aikaan illalla. Käväisin itse paikalla vain päivällä rakennuspuuhien ja koelaskujen aikaan. Ihan vaikuttavasti pojat (tyttöjä en nähnyt, toivottavasti heitä oli joku laskemassa) laskivat ja heittivät volttia. Erityisen vaikutuksen minuun teki se, että tuo mäki on kuitenkin aika kapea, ja siinä pitää mahtua tekemään ne kaikki temput tippumatta sivulta alas. Systeemi levisi vähän alaspäin, mutta silti täydellistä ummikkoa hirvitti.
Kävin itse lauantaina kokeilemassa ihan murtsikkaa helpohkolla ladulla Hollolan Pyhäniemessä. Ylä- ja alamäet ne ottivat sielläkin voimille, ylämäet lähinnä flunssasta toipuville hengitysteilleni, matkan edetessä myös reisilihaksille. Alamäissä taas oli hutera olo, kun olen niin vähän tänä vuonna hiihtänyt, etten uskalla vain antaa mennä. Mutta eihän eilen ollut edes liukasta, vaan pikemminkin sellainen nihkeäluistoinen pakkaskeli. Hyvää teki taas jälkikäteen, jopa jäykkä ja kipuileva alaselkä tuntui tykkäävän. Onneksi tänään on taas syvävenyttely.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti