Näillä helteillä pyöräilijän kannattaa olla liikkeellä aamulla. Ainakin jos on kaltaiseni henkilö, joka ei pysty liikuntasuorituksiin enää paljon yli 22 asteen.
Lähdin 8.30 ajamaan kohti Ahtialaa ja sieltä Kymijärven ympäri. Aamu oli todella ihana, paljon linnunlaulua ja kukkien tuoksua. Villähteellä syreenien tuoksu suorastaan tyrmäsi, aurinko oli selvästi nostanut aromit esiin.
Oikeastaan koko matka eteni niin vaivattomasti, että ajoittain unohduin ajatuksiini. Maantiepyörä allani rullasi kevyesti. Nesteytyksestä huolehdin juomalla raparperimehu-kivennäisvesisekoitusta. Muita pyöräilijöitä alkoi tulla vastaan joskus Villähteen ja Lahden välissä, siis lähempänä kello kymmentä.
Valokuvaamaankin muistin pysähtyä vain muutaman kerran - esimerkiksi ne syreenit jäivät kuvaamatta. Matkaa hieman kierrellen kertyi noin 29 kilometriä.
Kotimatkalla pyörähdin vielä väistötorilla Lahden kaupunginteatterin ja -kirjaston edustalla - siitäkään ei ole kuvaa - ostamassa vihanneksia ja keitinpiirakoita lounasta varten. Vihannekset sulloin selkäreppuun, sillä maantiepyörässähän ei ole laukkuja tai edes tarakkaa.
Lounaan jälkeen päätin ottaa alle kaupunkipyöräni ja ajelin hieman kiertotietä tuohon lähelle Pikku-Vesijärven puistoon katsomaan Siivouspäivän kirppiksiä. Siinä pyörää talutellessa myyntipisteiden välissä tuli jo paljon kuumempi. Tuntui, että nestehukkakin iski, sillä muutaman kilometrin kierrokselle en sentään ollut ottanut juomapulloa mukaan.
Kirpparilta ei tällä kertaa tarttunut mukaan mitään, mutta kaupunkitapahtumaa oli mukava seurata. Tai itse asiassa tapasin entisen tanssinopettajani, joka ehkä tarjoaa kesäisiä tanssihetkiä puistossa. Olisipa kiva!
Kotimatkalla oli vuorossa vielä yksi kaupunkikulttuurin etappi, ekokahvila Mea Manna, josta kävin ostamassa jälkiruoaksi marjaiset juustokakunpalaset. Niiden kakkukahvien jälkeen simahdinkin oikein todella raskaille ja pitkille päiväunille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti