Okeroisten mylly, maalaismaisemaa ja tähtitorni

Olipa mukavaa, että puoliso innosti minut tänään pyörälenkille! Tulipa pitkästä aikaa taas bongattua kaupunkikohteita, joiden kohdalla emme ole koskaan pysähtyneet, vaikka usein olemme ajaneet aivan vierestä. Niistä kohta lisää.

Ilmakin oli juuri passeli, plus seitsemän astetta ja pilvipoutaa. Ei palellut, kun oli pitkät pyöräilyhousut, kuorihousut, pitkähihainen aluspaita, ohuehko fleece, tuulenpitävä pyöräilytakki, käsineet, paksuhkot sukat, talvikengät ja korvat peittävä panta kypärän alla.

Minulla oli ajoneuvona kaupunkihybridini, sillä maantiepyörä on ollut varastossa jo joitain viikkoja. Miehen tämän kauden ajoneuvossa on myös vähän tukevammat renkaat kuin kilpureissa, mikä sopi oikein hyvin päivän reiteille. Vaikka pysyimme pääosan lenkistä kaupungin puolella, soratieajoa tuli monta kilometriä.

Veimme koiran hoitoon Tapanilaan (jätimme auton sinne) ja oikaisimme Tapanilan hiihtomajan ohi Päijät-Hämeen keskussairaalalle ja sieltä pyöräteitä pitkin Hämeenlinnantien ali Riihelän läpi kulkevalle Jankkarinkadulle. Katu yhdistyy Ala-Okeroistentielle, jota pitkin ajoimme Nostavantien alkuun ja käännyimme siitä radan alikulun kautta kohti ensimmäistä kohdettamme, Okeroisten myllyä. Niin lähellä isoja väyliä kuin mylly sijaitseekin, enpä olen ennen aivan sen vieressä käynyt enkä kiinnittänyt huomiota siihen, että myllyn ympäristön rakennukset - jotka nykyään ovat jääneet sekä Oikoradan että Ala-Okeroistentien eri puolille - kuuluvat Lahden kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin kohteisiin. Ja myllyhän myös toimii, sieltä voisi ostaa jauhoja kolmena päivänä viikossa. Tosin niitä saa myös Lahden Kauppahallista.

Myllyltä lähdimme takaisin pohjoiseen päin pitkin Kotipellontietä ja Kunnantietä, molemmat hiekkateitä. Olen kerran aiemmin ajanut Kunnantietä tultuani Herralan ja Nostavan suunnasta Tikkakalliontietä pitkin. Silloin oikaisin kuitenkin Ala-Okeroistentielle hieman ennen myllyä eli viljelypalstojen reunaa kulkevaa kevyen liikenteen väylää pitkin.

Kunnantie oli oikein idyllinen hiekkatie, jonka varren rakennukset muistuttivat, että myös nykyisen Salpakankaan eli Hollolan kuntakeskuksen alueella oli maalaismaisemaa ennen 1960- ja 1970-luvun rakennusbuumia.

Nousimme vielä Salpakankaantien kautta mäelle ja kävimme katsomassa Vanhan Riiheläntien muutamia vanhoja rakennuksia. Enpä muista niitäkään koskaan nähneeni, vaikka asuin Hollolan puolella kymmenisen vuotta ja kävin kouluakin Salpakankaalla.

Salpakankaalta käännyimme kohti kaupunkia ja päätimme käväistä vielä katsomassa Ursan Tähtitornia, joka sekin on aivan Hämeenlinnantien kainalossa. En koskaan ole käynyt tornissa sisällä tai edes aivan juurella. Näkyi olevan jonkinlainen remontti menossa.

Ajelimme vielä kymmenisen kilometriä Metsäkankaan, keskustan, Urheilukeskuksen ja Jalkarannan maastoissa ja palasimme lähtöpisteeseen Tapanilaan. Kilometrejä kertyi ehkä noin 25. Tulipa bongattua aika monta tehokasta mäkeäkin, joiden laelta oli tietysti upeat näköalat.