Männiköllä-blogin Maiju ehti jo kysellä, olenko valmistautunut tulevaan sienisesonkiin. No olen! Perjantain vieraita varten kävin tyhjentämässä pakastimesta kaksi aarretta eli noin seitsemän desin pakastusastiat, joissa oli a) herkkutatteja, b) punikki- ja voitateista sekä limanuljaskoista ja koivuhaperoista koostuva sekoitus. Tein herkuista sienikeiton seuraavanlaisella noin-ohjeella:
Otetaan n. 1,5 litraa pakastettuja sieniä, mieluiten tatteja (ks. edellä), valutetaan pakastuksen aikana muodostunut liemi hyvin pois (otetaan talteen) ja pienitään sienet n. puolen sentin kuutioiksi. Silputaan yksi keltasipuli ja yhden purjon vaalea osa pieniksi. Paistetaan sienet ja sipulit voissa valurautapannussa kahdessa erässä mahdollisimman rapeiksi. Siirretään sienet ja sipulit kattilaan, huuhdotaan pannu vedellä ja lisätään huuhteluliemi + mahdollinen sienten sulamisliemi kattilaan.
Keitellään sieni-sipuliseosta miedolla lämmöllä, lisätään erittäin pieneksi silpuksi hienonnettu nippu persiljaa ja mahdollisesti muita yrttejä (esim. italialainen yrttiseos, jossa on myös chiliä käy hyvin, mutta varovasti chilin kanssa!), lisätään vajaa desi valkoviiniä tai korkillinen vaaleata balsamicoa, tietenkin suolaa ja pippuria. Lisätään tarpeen mukaan lientä, maistellaan välillä. Jos kaapista löytyy, eikä porukassa ole kasvissyöjiä, voi joukkoon heittää myös pieniksi kuutioiksi pilkottua salamia, metwurstia tai ensin paistettua pekonia, mutta vain vähän maun vuoksi (ja sitä ennen varovasti suolan kanssa!). Haudutellaan.
Minä jätin alkuhauduttelun (n. tunti) jälkeen keiton työpäiväksi maustumaan kylmään ja jatkoin hommaa noin puoli tuntia ennen vieraiden tuloa. Lisäsin vettä ja kermaa sen verran, että jäljelle jäi sakea keitto, lämmitin varovasti, tarkistin maustetilanteen ja otin pöytään vielä sormisuolaa. Tarjosin keiton piparjuurijuustolla voideltujen lanttusupikkaiden kanssa. Keitto maistui ja kehuja tuli.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Minunkin pakkasessa olisi samat keiton ainekset odottamssa, taidan tehdä ohjeittesi mukaisen ketion.
Kiitos kun rohkaisit korvasienten keruuseen, mies sanoi että jätetään ne Kehnäsienet ettei vain kerätä seitikkiä. No saas nähdä, kyllä tunnistin viime kesänä syksynä hyvin Kehnäsienen.
Mukavaa Kevään odottelua no taitaanhan se olla jo!
Maiju, muistathan kuitenkin, etten voi verkossa neuvomalla taata, että keräämäsi sienet ovat turvallisia. Kehnäsieni tosiaan voi sekoittua seitikkeihin (se kai onkin seitikkien sukua), mutta toki sen kerran opittuaan yleensä tunnistaa.
Täällä blogissa kirjoitan vain inspiraatiota ihmisille, en missään nimessä pysty takaamaan, että joku muu tunnistaa vaikkapa kuvistani sienet oikein.
Ymmärretty :)
Lähetä kommentti