Uutiset Pirkanmaan ja Kainuun herkkutattisadoista ovat saaneet minut viime viikkoina muutamaan kertaan metsään hyvin toiveikkaina. Lahden ja Hollolan metsissä on kuitenkin ollut harvinaisen tyhjää, vaikka kuinka olen yrittänyt koluta suonreunoja ja ojanpohjia. Kunnes eilen tärppäsi.
Ensimmäinen herkkutattikaunotar pilkisti sammalesta Lahden puolella, aivan Tapanilan hiihtomajan läheisyydessä. Ei siinäkään metsässä ollut muutamaa haperoa lukuun ottamatta muita sieniä, mutta löytö kuitenkin innosti jatkamaan eteenpäin.
Hollolan puolella piipahdin metsään, jossa viime viikolla ei ollut mitään ja järkytyin: metsätiellä mätäni kolme jo ylikypsää herkkuttia. Onneksi lähitien vieressä sitten tärppäsi. Sammalen seasta pilkisti monta kiinteätä, valkopillistä kaunotarta, joiden oikea keruuaika oli juuri sillä hetkellä.
Mäyräkoira olisi jo halunnut kotiin, mutta minä olin määrätietoisesti sitä mieltä, että tsekkaamme vielä metsänreunan vajaan kilometrin päässä. Sekin kannatti, sillä sain täydennystä sekä juuri nousseista että jo vähän kypsemmistä tateista. En edes nirsoillut, otin talteen kaikki isotkin itiöemät, kunhan vain uskoin niissä olevan vielä hyvää materiaalia.
Ja tulihan sienistä monta pellillistä kuivattavia lastuja ja aivan ihana tuoksu koko asuntoon! Tänään syömme paistettuina ne herkkutattikuutiot, jotka sain talteen perkaamalla jo vähän kypsemmät yksilöt. Nyt polttelee päästä metsään heti uudestaan, sillä eihän tämä onni kovin monta viikkoa kestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti