sunnuntai, helmikuuta 21, 2010

Hyvää ruokaa ja loistavaa musiikkia

Jo muutaman vuoden sunnuntaiaamuni ovat noudattaneet samaa rutiinia. Ensin juon kahvit ja luen sanomalehteä suunnilleen seitsemästä kahdeksaan, sen jälkeen alan tosissani kuunnella Radio Suomen musiikkiohjelmia ja laittaa sunnuntaipäivän ateriaa. Parhaat tunnit ovat yhdeksästä puoleenpäivään, jolloin ovat vuorossa Iskelmäradio, Pop eilen - toissapäivänä ja Nousevan auringon talo. Kuten Heikki Harma taas tänään sanoi, kyse on toimitetuista vanhan ajan musiikkiohjelmista, joissa fiksun puheen lisäksi kuulee pääasiassa ensiluokkaista musiikkia - ja toisluokkaisenkin kestää hyvin niiden puheiden takia.

Sunnuntaina ruuanlaitto saa tosiaan viedä vaikka kolme tuntia, sillä yleensä teen ison määrän salaatteja ja kaikenlaista muuta lisäkettä varsinaisen pääruuan oheen. Niitä sitten syömme myös koko alkuviikon. Tänään ruokalistalla oli blinejä, sienisalaattia, rucola-tomaatti-fetasalaattia, Waldorfin salaattia, savusiikatahnaa, kirjolohen- ja siianmätiä, sipulia ja smetanaa sekä kotijuustoa. Jälkiruuaksi tein Victorian kiisseliä eli riisipuurosta vaniljakastikkeella ja appelsiinimehulla jalostettua puddinkia, jonka päälle vielä survoin pakastimesta vadelmista kastikkeen.

Ruuanlaittojärjestys oli seuraava: ensin sienet likoamaan, jotta niistä lähtee liika suola pois. Toiseksi blinitaikina nousemaan ja kolmanneksi riisipuuro hautumaan. Kun perustat oli luotu, kävin suihkussa ja puin päälleni ja palasin keittiöön jatkamaan hommia. (Radio tietenkin soi koko ajan taustalla.)

Seuraavaksi silppusin sipulia reilun määrän sienisalaattia ja mätiä varten. Kuutioin liotetut sienet (musta-, kangas- ja karvarouskuja), joiden sekaan lisäsin sipulisilpun, hieman aurinkokuivattujen tomaattien ja omenan kuutioita ja creme fraichea. Siirsin salaatin maustumaan jääkaappiin ja ryhdyin kokoamaan sovellettua Waldorfin salaattia. Ensin raastoin juuriselleriä, jonka ryöppäsin sitruunavedessä nopeasti pehmeäksi, sitten lisäsin murskattuja cashewpähkinöitä, omenaraastetta ja muutaman appelsiinilohkon pienittyinä. Lisäsin kermaviilin ja jätin jääkaappiin maustumaan.

Kalatahna syntyi tällä kertaa savustetusta Päijänteen siiasta, tomaattipureesta, tillisilpusta ja nokareesta smetanaa. Kun sekin oli valmista ja jääkaapissa, oli aika siirtyä valmistamaan jälkiruokaa vesihaudekattilassa valmistuneesta puurosta. Vatkasin jääkaapista löytyneen vaniljakastikkeen vaahdoksi ja sen perään käytin vatkainta kuuman riisipuuron jäähdyttämiseen. Puristin puuron sekaan yhden appelsiinin mehun, lisäsin vaniljavaahdon ja hieman sokeria. Lopuksi lisäsin sulatetut liivatelehdet seoksen joukkoon ja jaoin kiisselin pieniin annosmaljoihin, jotka laitoin jääkaappiin hyytymään. Pikku kupeissa kiisseli hyytyikin hyvin, jo vajaan tunnin päästä saatoin lisätä päälle kerroksen vadelmista survottua kastiketta. Jossain välissä ehdin vielä koota tuoresalaatin rucolasta, tomaatista, fetajuustosta, purjosta ja punakaalista.

Kun mies ja tytär tulivat kotiin puolen päivän aikaan omista menoistaan, oli aika lisätä blinitaikinaan kuuma maito, munankeltuaiset ja vaahdoksi vatkatut valkuaiset. Samaan aikaan sammutimme radion, sillä kukaan meistä ei kestä kuunnella Kansanradiota. Katoimme yhdessä pöydän pikaisesti ja aloimme paistaa blinejä. Blinipäivänä jokainen on vuorollaan paistovuorossa, sillä letut täytyy saada suoraan pannulta.

Koirammekin pitävät rauhallisesta sunnuntaiaamuista, jolloin ne saavat osallistua ruuanlaittoon putsaamalla astioita. Ihan suoraan kaappiin astioita ei esipesun jälkeen sentään siirretä vaan ne pestään vielä kuumassa vedessä tiskikoneessa. Tämä huomautus siltä varalta, ettei joku uskaltaisi syödä meillä koirabakteerien pelossa...

Ei kommentteja: