Tänään olin ajatellut kerätä rouskuja ja valitsin metsän sen mukaan. Osittain luonnonsuojelualueella sijaitsevasta syvästä kuusikosta en kuitenkaan löytänyt kuin yhden mustarouskun, ja muutenkin sieniä näkyi todella vähän. Rinteessä sitten tärppäsi: sammalen seasta kurkistivat syksyn ensimmäiset suppilovahverot. (Joku muu oli tosin ne löytänyt jo joitain päiviä sitten, sillä maassa näkyi aika monta katkottua jalkaa.) Aika alamittaisiahan ne olivat, mutta muun saaliin puutteessa nypin mukaan vajaan litran. On nyt sitten ainakin kausi avattu.
Lohdutukseksi vielä kuva viime keskiviikon herkkutateista, joita riitti tänäänkin paistettavaksi. Osuin luultavasti paikalle juuri oikeaan aikaan, sillä muuten eivät saaliit todellakaan ole olleet niin runsaat, kuin sateista voisi päätellä. Mutta ehkä huomenna pitää taas tehdä tsekkaus, jospa muutama uusi pullero olisi putkahtanut maan pinnalle.
Tänään olin ajatellut kerätä rouskuja ja valitsin metsän sen mukaan. Osittain luonnonsuojelualueella sijaitsevasta syvästä kuusikosta en kuitenkaan löytänyt kuin yhden mustarouskun, ja muutenkin sieniä näkyi todella vähän. Rinteessä sitten tärppäsi: sammalen seasta kurkistivat syksyn ensimmäiset suppilovahverot. (Joku muu oli tosin ne löytänyt jo joitain päiviä sitten, sillä maassa näkyi aika monta katkottua jalkaa.) Aika alamittaisiahan ne olivat, mutta muun saaliin puutteessa nypin mukaan vajaan litran. On nyt sitten ainakin kausi avattu.
Lohdutukseksi vielä kuva viime keskiviikon herkkutateista, joita riitti tänäänkin paistettavaksi. Osuin luultavasti paikalle juuri oikeaan aikaan, sillä muuten eivät saaliit todellakaan ole olleet niin runsaat, kuin sateista voisi päätellä. Mutta ehkä huomenna pitää taas tehdä tsekkaus, jospa muutama uusi pullero olisi putkahtanut maan pinnalle.
1 kommentti:
Nyt ovat täällä Hämeessä rouskut vihdoin nousseet. Viikko sitten ei vielä oikein ollut, kuin muutamia siellä täällä. En käynyt sunnuntaina pitkällä, mutta kuusenleppärouskuja, haaparouskuja ja mustarouskuja tuli kivasti.
Tattien aika taitaa olla tältä erää ohi. Ihan pari herkku- ja punikkitattia vain kerättäväksi.
Suppilovahveroita sieltä täältä tosiaan on löytynyt jo muutaman viikon. Kovin isoja eivät tosin ole olleet. Mutta onhan tätä syksyä vielä edessä. Ja se on ihanaa. :)
Lähetä kommentti