Kahdesta biologista, minusta ja kahdesta koirasta koostunut sienijoukkueemme kävi tänään metsässä toteamassa sen, mitä jossain tiedotusvälineissäkin on uumoiltu: korvasienisato on runsas. Tosin sienet eivät tietenkään löytyneet aivan juuri sieltä, mistä aiempina vuosina, vaan hieman tuoreemmilta hakkuulaikuilta vierestä, mutta kuitenkin.Ensimmäinen aukko oli hyvin lupaava säännöllisin välein vastaan tulevine tummanruskeine korvasienineen, toisessa koimme pettymyksen, mutta kolmannen ja neljännen reunoilla odotti yllätyksiä.
Ensin minä sain penkassa silmiini isohkon huhtasieniesiintymän (elämäni ensimmäisen - muistan joskus löytäneeni jonkin yksittäisen huhtasienen), sitten toinen biologi löysi tutusta ojanreunasta todellisen lehtokorvasienien esiintymän. Huhtasienikuvat eivät nyt ole kummallisia, mutta oikealla olevassa pystykuvassa kuitenkin luuraa yksi...
Sienidiversiteettimme oli siis varsin hyvä keväiselle reissulle: kolmea eri lajia syötäviä sieniä (korvasienet tosin vasta ryöppäämisen jälkeen). Kolmen tunnin aikana keräsimme kaksi korillista, joista vielä yhteiskuva alla.Muutenkin luontoretkemme oli varsin antoisa. Menomatkalla metsään näimme pellonreunassa hieman hölmistyneen näköisen ketun, yhden supin ja pari jänistä, ja keväisistä linnuista silmiimme osui joutsenia, kurkipari, valkoposkihanhia ja mm. töyhtöhyyppiä. Metsätiellä oli nähtävissä sekä metson että teeren jätöksiä.
2 kommenttia:
Ina,
hei ja onneksi olkoon hienosta saaliista, erikoisuuksineen!
Kysymys: Oletko löytänyt itseäsi tyydyttävän kompromissin maun tuhoavan liian runsaan keittämisen ja myrkkyä sieneen jättävän liian vähäisen keittämisen välile?
Juhani A.
Ongelma tosiaan on olemassa. Parhaiten maku tulee mielestäni esille keitossa, jota varten (tarpeeksi keitetyt) sienet paistetaan voissa ja haudutetaan sen jälkeen rauhassa pitkään hyvässä sieni- tai kasvisliemessä. Ja sieniä pitää olla tarpeeksi! Sieni kuulemma (ystäväni, luontokuvaaja Antti Sarajan vinkin mukaan) tarvitsee tarpeeksi rasvaa, jotta maku tulee esiin. Siksi ehkä korvasienet usein tarjotaan muhennoksena, jossa on sekä voita että kermaa.
Mies kyllä söisi edelleen kuivatut sienet sen pahemmin keittämättä. Minä olen tehnyt kompromissin ja keittänyt kuivatut vain kertaalleen.
Ehdimme syödä näitä myrkkysieniä vain kuivattuina ainakin 30-vuotiaiksi asti, ennen kuin uudet suositukset tulivat voimaan, joten myrkkyjä on elimistössä varmasti.
Lähetä kommentti