Vappuna piti tietysti tarkistaa kevään merkit maalla. Leskenlehtien, sinivuokkojen ja loputtoman linnunlaulun lisäksi oli krookuksia, raparperin alkuja, viisisenttiseksi ehtinyt ruohosipulimätäs ja silmuja hedelmäpuissa ja marjapensaissa.
Suurimmalla jännityksellä kuitenkin seuraan paikkaa, johon tontillamme käynyt puunkaataja pari talvea sitten säilöi hakkeeksi menevät rangat kuivumaan. Muutama viikko sitten hän lopulta teki rangoista haketta ja vei lastin pois. Jäljelle jäi äitiäni ensin närkästyttänyt hake- ja risukerros ja traktorinjälkiä. Mies ja minä kuitenkin muistutimme, että nythän meillä voi olla metsänreunassa aito korvasieniviljelmä - sen verran monta kertaa minä ainakin olen löytänyt korvasieniä purun ja hakkeen seasta entisten ja nykyisten puukasojen liepeiltä, joissa vielä on rikottu maata sopivasti.
Voi olla, etteivät itiöemät innostu pintaan vielä tänä keväänä, mutta viimeistään ensi vuonna. Sitä ennen pitää välttää liikaa siivoamista hakekentällä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti