Juhlapyhinä tulee helposti paineita pohtia ruokalistoja. Tällä kertaa kuvittelin väistäväni kaikenlaiset pääsiäisherkut, sillä valmistauduimme perheellä lähinnä hoivaamaan torstaina leikattua koiraa. Lisäksi olin niin puhki usean viikon yliviritetyn työputken jäljiltä, ettei ruuanlaitto houkutellut vielä viikolla ollenkaan. Kun päivälle oli tiedossa lounaskutsu anoppilaan, ajattelin sen riittävän meille oikein hyvin. (Vihannesten kanssa haudutettu lammas olikin oikein hyvää, samoin yksinkertainen, kesän marjoihin perustuva rahkajälkiruoka.)
Lauantain kauppareissulla alkoi kuitenkin tuntua siltä, että jospa kuitenkin tekisin jotain ekstraa. Pasha-ainekset ostin muistinvaraisesti, ja kotona keittokirjakin vahvisti, että hommassa voi olla aika luova. Pääasia on kai yhdistää sopivassa suhteessa hapanta rahkaa, kermaa, voita, munia, sokeria ja mausteita (meidän tapauksessamme vain manteleita, sillä sukaateissa ja muissa kuivatuissa sitrushedelmissä on ainakin minun nenääni kutittavia lisäaineita). Ja sitten vain keitellään tai sekoitellaan, vähän siitä riippuen, haluaako jälkiruuan säilyvän hyvin vai vain pari päivää. Kuvan versio on pikapasha, joka on sekoitettu keittämättömistä aineksista ja valunut vuorokauden suodatinpussilla valutetussa siivilässä.
Innostuin sitten lopulta kutsumaan huomiseksi syömään veljen perhettä ja äitini, joten taas kerran oli aika sukeltaa tutkimaan pakastinta. Hetken mielijohteesta hankitun paistin pistin marinoitumaan parvekkeelle, sen seuraksi tein jo sienisalaatin mustarouskuista, sipulista, creme fraichesta, kirvelistä ja persiljasta. Lisäksi aion hauduttaa papuja ja valmistaa uunissa öljyllä voideltuja, maustettuja juureslastuja nauriista ja palsternakasta. Juurekset tosin löysin ihan lähimarketin vihannesosastolta - toivottavasti ovat kelvollisia.
Koirakin muuten voi jo niin hyvin, että se taas nauttii kippojen nuolemisesta ja muusta ruuanlaittoon liittyvästä aktiviteetista. Lenkeille siitä ei tikit mahassa vielä ole seuraa, vaikka se niin itse hetkittäin kuvitteleekin. Onneksi se osaa myös nautiskella lepäilystä vieressäni, kun lueskelen kirjaa sängyssä. Aika hyvä loma siis, sopivassa suhteessa loikoilua ja hyvää ruokaa (ja pari kevyttä kävelylenkkiä, mutta niistä ei pidä hiiskua mäyräkoiralle mitään.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti