Vielä eilen tuntui siltä, etten tänä vuonna pääse suksille ollenkaan, sillä sairastelujen ja onnettomuuksien vuoksi hiihtämiset ovat alkuvuodesta jääneet kokonaan väliin. Tänään olympiatunnelma ja etenkin sopiva pikkupakkanen kuitenkin pakottivat kaivamaan välineet esiin ja suuntaamaan ladulle. Oli siellä moni muukin; suorastaan hävettävän moni tuttu sai todistaa, miten luistelutekniikkani oli hakusessa. Mutta tunnin jaksoin rehkiä Salpausselän mäkiä ylös ja alas. Tuntui heti vatsalihaksissa ja todennäköisesti viimeistään huomenna reisissä.
Ennen ladulle lähtöä tietysti seurasimme olympialaisten miesten viestiä ja iloitsimme italialaisten voitosta. Kun Suomi ei kerran pärjää, on hauska kannustaa joitain muita kuin iänikuisia norjalaisia.
Italialainen viikonloppumme alkoi muuten jo eilen, kun kävimme syömässä paikallisessa Piccola Romassa. Sitä pitää kaksi ihan oikeata italialaisheppua, joiden bravuureja ovat (huonosti) lauletut ooppera-aariat, roomalaista jalkapalloa markkinoivat fanituotteet ja ihan kohtalaisen hyvä ruoka. Lisäksi herrojen kanssa voi harjoitella vähäistä italian taitoaan, he suhtautuvat antamaansa kielikylpyyn silminnähden innoissaan. Olen huomannut, että suurin osa ravintolan asikkaista näyttää olevan joitain kielen tai kulttuurin harrastajia tai muuten vain ravintoloitsijan tuttuja.
Ruuankin kanssa Piccola Roma onnistui eilen hyvin. Mies tilasi antipastoksi maustemakkaroita, tytär tavallisen salaatin, minä vegetale- eli vihanneslautason, jossa etenkin marinoitu melanzane (munakoiso) oli verratonta. Primo piattoksi eli tässä tapauksessa pääruuaksi minä otin kermaisen herkkutattipastan, mies tomaattiversion ja tytär juustotäytteisiä ravioleja pinaattikastikkeessa. Täytyy taas kerran myöntää, että italialaiset osaavat herkkutattien käsittelyn! Tatinpalat olivat suuria mutta kiinteitä, ja kummankin kastikkeen aromit korostivat sienen omaa makua. Secondo piattoa eli varsinaista liha- tai kalaruokaa ei kukaan enää jaksanut, eikä dolcesta eli jälkiruuasta edes keskusteltu.
Kun täydellä vatsalla raahustimme kauppaan, ei tämänpäiväisen ruuan pohdinta lainkaan innostanut. Nappasin kuitenkin mukaan palsternakan, purjon ja porkkanoita, joista sitten tänään aamulla tein vihannessosekeiton. Paistoin vielä erikseen kesäkurpitsakuutioista, sipulisilpusta ja suppilovahveroista seoksen, jota sai halutessaan lisätä keittoon. Maistui hiihtolenkin jälkeen todella hyvältä! Ja tänään meillä oli myös jälkiruokaa, friteerattua camembertia ja sulatettuja mansikoita. Ei ehkä kovin italialaista, mutta oivallinen lopetus kuitenkin ansaitulle aterialle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti