Hups vain, kevät ja puolet kesästä kului muutossa. Kun nyt lopulta olisi aikaa liikkua luonnossa ja sienestää, helteet asettavat omat ehtonsa. Ei ole sieniä, mutta luonnonvesissä sen sijaan pääsee hyvin uimaan. Ja huomenna on taas tarkoitus mennä melomaan.Hieman olen ehtinyt harrastaa kesään kuuluvaa kultturiakin. Muutama päivä sitten kävin ystäväni kanssa jo perinteiseksi muodostuneella taidereissulla, joka on pisimmillään ulottunut Retrettiin ja Fiskarsiin, molemmat hyvinkin kolmen tunnin päässä lähtöpisteestä Lahdesta. Hellesäässä päätimme nyt pysyä lähikohteissa ja etsimme kohteet 70 kilometrin säteeltä.
Ensimmäisek
si minä siirryin junalla Riihimäelle, johon ystävä tuli omalla autolla toiselta kesäreissulta. Kohteina olivat Suomen Lasimuseo ja Riihimäen taidemuseo - molemmissa hienot näyttelyt mutta vain vähän ihmisiä. Jos taidemuseon Ajan muodot -näyttely Schjerfbeineen olisi esillä vaikkapa Ateneumissa, jonot olisivat ihan erilaiset... Lasimuseon ja Suomen metsästysmuseon välissä oli tarjolla hauska "metsä" valokuvia, joiden ottajaa en tosin muista.Toinen kohteemme oli Hausjärvellä Eija Rasinmäen mattokutomossa järjestettävä kesänäyttely Juuret, jonka sisällä oli neljä kerrosta kudottua ja maalattua taidetta. Ystäväni ja minä pidimme tällä kertaa enemmän käyttötekstiilien, tekstiilitaiteen ja kangaspuiden yhdistelmästä kuin maalauksista. "Onneksi" ei ollut mukana kotimme mittoja, muuten olisin tehnyt useammankin mattohankinnan. Voi tosin olla, että vielä myöhemmin kesällä palaan paikalle.
Paluumatkalla Lahteen ehdimme vielä Kärkölään Huovilan puistoon, joka on siis Carl Constantin Collinin perustama englantilaistyylinen maisemapuisto reilun sadan vuoden takaa. Puistossa oli tarjolla myös pieni Huovilassa maalattu maisemataidenäyttely hyvältä taiteilijalta Anna-Liisa Kankaanmäeltä, mutta esillepano vanhan kauppamakasiinin pimeällä vintillä oli kyllä onneton. Paljon enemmän Huovilan maisemista sai irti kiertämällä puiston lampineen itse. Minä ihastuin myös vanhan kartanon kivijalkaraunion sisään rakennetusta installaatiosta kasveineen ja vähän kitchahtavine koriste-esineineen. Kuuman auringon porottamilla raunioilla oli hetken hyvin eteläeurooppalainen tunnelma.
Kahden naisen taidematkamm
e kesti kymmenisen tuntia ja piti sisällään näyttelyiden ohella parit kahvit ja lounaan ja ihanan pulahduksen Orimattilan Kalliojärvellä. Orimattilaan taas päädyimme, kun yritimme ahnehtia vielä Villa Roosankin ohjelmaamme. Oli ehkä onni, ettei näyttelynpitäjä innostunut päästämään meitä kierrokselle enää muutama minuutti ennen sulkemisaikaa. Nytkin näimme ja koimme valtavasti ja todistimme ainakin itsellemme, että lähimatkailu kannattaa. Kovasti toivoisin, että ihmiset löytäisivät hyvän tarjonnan myös muista kuin supersuosituista kulttuurikohteista.
