perjantaina, tammikuuta 25, 2013

Suppilovahveroista metsätili

Helsingin Sanomissa on julkaistu hauska uutinen Suppilovahvero kannattavampaa kuin puu. Pari ajatusta siitä tähän niitä lukijoita varten, joilla ei ole lukuoikeutta jäljellä lehdestä:

"Suppilovahveroiden keruu ja kauppa tuo metsänomistajalle lihavamman tilin kuin puiden kasvattaminen, sanoi Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava Metsäpolitiikka 2013 -seminaarissa torstaina."

"Sadassa vuodessa metsänomistaja ja hänen perillisensä tienaisivat suppilovahveroilla 25 000 euroa. Tukkimetsän päätehakkuussa omistaja saisi nykyhinnoilla runsaat 20 000 euroa."

Uutisessa on toki nostettu esiin sekin, että suppilovahveroita saa, ainakin toistaiseksi, Suomessa kerätä muidenkin kuin omista metsistään. Siinä myös kerrotaan, että metsänhakkaamisen jälkeen metsän uudistaminen maksaa.

Sienestäjän suurin suru hakkaamisen jälkeen on se, että taas hävisi yksi sienimetsä hänen elinajakseen.
 

torstaina, tammikuuta 24, 2013

Valo- ja kukkaterapiaa

Viime päivät ovat olleet hyvin hämmentäviä: pakkasta on ollut noin kymmenen astetta, mutta taivas ja aurinko ovat käyttäytyneet kuin parinkymmenen asteen pakkasissa.

Eilen aamulla lähdin puolison mukaan hiihtoladulle aamupäivällä ja siirsin työntekoa vähän myöhemmäksi illalla. Kyllä teki hyvää olla liikkeellä luonnonvalossa!

Aurinko ilahduttaa ulkona ja masentaa sisällä, jossa kaikki pölyt alkavat näkyä päivä päivältä tarkemmin likaisten ikkunoiden läpi. Olen päättänyt kuitenkin olla stressaantumatta, sillä pari seuraavaa viikkoa on käytettävä johonkin ihan muuhun kuin rätin heiluttamiseen. Onneksi osa työkeikoista vie myös ulos.

Jouluiset amaryllikset ovat aloittaneet kodissamme toisen kukintakierroksen. Valkoisen kukkavana on jo vaarallisen pitkä. Toivotaan, että kukka lakastuu ennen kuin varsi katkeaa.

lauantaina, tammikuuta 19, 2013

Suppilovahveronäkkileipä

Joulunajan sukulaisjuhlissa sain sukulaisen leipomaa sieninäkkäriä. Oli kuulemma sovellettu Glorian ruoka & viini -lehden resepti, jossa leipoja oli vaihtanut mustatorvisienet suppilovahveroihin. Sen verran maukasta oli, että päätin kokeilla.

Tarvitaan 1 dl kuivattuja sieniä, jotka murustetaan mahdollisimman pieniksi, 1½ dl kiehuvaa vettä, ½ ps kuivahiivaa, 1 rkl (vaahtera)siirappia tai hunajaa, 1/4 tl suolaa, 3 dl hiivaleipäjauhoja, 2 dl ruisjauhoja. Voiteluun vielä 1 kananmunan valkuainen ja 1 rkl vettä, päälle seesaminsiemeniä ja haluttaessa siemuruja.

Kiehuva vesi kaadetaan sienimurujen päälle, jäähdytetään n. 40-asteiseksi, sekoitetaan liemeen hiiva, siirappi, suola ja jauhot. Taikina vaivataan kimmoisaksi ja leivotaan pötköksi. Tangosta otetaan pieniä palloja, jotka kaulitaan jauhotetulla alustalla noin millin ohuiksi "letuiksi". Voidellaan voi- ja vesiseoksella ja ripotellaan päälle seesaminsiemeniä (ja sienimuruja). Paistetaan 250-asteisessa uunissa n. 6-8 minuuttia.

Sukulainen oli siis jo neuvonut vaihtamaan mustatorvisienet suppilovahveroihin (oli kokeillut kumpaakin), mikä onkin ihan järkevää ensimmäisen kokeiluerän kanssa, sillä suppilovahveroita on ainakin minulla paljon enemmän. Hän oli myös sitä mieltä, ettei pinnalle enää tarvita sienimuruja, koska taikinakin maistuu vahvasti sieneltä. Minä tein vielä yhden muutoksen eli käytin vaaleata siirappia, koska en viitsinyt lähteä vaahterasiirapin vuoksi kauppaan.

Näkkileivistä tuli oikein onnistuneita sekä maultaan että koostumukseltaan, ne jopa pysyvät voidellessa kasassa. Tein ihan turhaan kaksinkertaisen annoksen taikinaa, sillä ajattelin kuivan leivän säilyvän joka tapauksessa. Alkuperäisestä annoksestakin tuli näin komea keko (josta on jo muutama syöty).

En jaksanut leipoa ja paistaa kuin puolet, joten loppu taikina on nyt pakastimessa odottamassa paistamista. Ovathan näkkäritkin itse asiassa parhaita tuoreina. Kohta säilön ne paperipussiin, josta voi hyvällä omallatunnolla napsia suolapalaa, kun tekee mieli jotain välipalaa.


lauantaina, tammikuuta 12, 2013

Kehityskelpoinen kantarellilisuke

Puolisolle iskee pari kertaa vuodessa halu saada carpaccioa. Kokoliha - etenkään naudanliha - ei kuulu suosikkeihini epäekologisuutensa vuoksi, mutta neljänneskilon (125 g / henkilö) pari kertaa vuodessa suostun selittämään itselleni ja muille. Hyväähän se on, etenkin kun sitä ei syö jatkuvasti.

Perinteiseen carpaccioon ei kuulu sienilisukkeita, mutta päätin kuitenkin pohtia joitain makupareja. Muistin, että pakastimessani on eräänlaista kantarellisäilykettä, joka jäljittelee maitohappokäyneitä suolasieniä.

Alun perin kyse on säilykkeestä, jossa sienet (rouskut tai kantarellit) ladotaan tiiviisti purkkiin suolan, valkosipulin, mustaherukanlehtien ja yrttien kuten tillinvarsien kanssa. Kuten suolasienissä, sisältö puristetaan tiiviiksi joko lautasen ja painon tai säilykepurkissa olevan mekanismin avulla, jolloin sienistä irtoava neste ja sulanut suola yhdessä muodostavat säilövän liemen. Sain ohjeen aikanaan ystävältäni, ja löytyyhän se näköjään HS:n ruokaohjeistakin.

Olin siis säilönyt osan kesän kantarelleista yhdessä suolan, mustaherukanlehtien ja valkosipulin kanssa kellarin ja lasipurkin sijasta pakastinpussiin. Sulatin sienet toissapäivänä, liotin niistä varovasti suolaa pois ja pohdin, miten jalostaisin niistä tarjottavaa. Keksin upottaa kantarellit oliiviöljyyn ja lisätä pari oksaa timjamia. Kypsyttelin aromia pari päivää lasipurkissa jääkaapissa.

Tänään sitten maistelimme carpaccion kanssa öljyttyjä kantarelleja, ja hyviähän ne olivat kuin mitkä. Valkosipulia oli turhan paljon, mutta onneksi kantarelli on varsin maukas - joskus jopa kitkerä - sieni, joka kestää muita vahvoja makuja, joten sen aromi nousi heti toisena esiin. Ja öljy varmasti pyöristi makua. Ensi kesänä varmasti kokeilen reseptiä hieman erilaisilla ainesosien suhteilla.


Puoliso totesi jälleen kerran, ettei gourmet-ruoan vuoksi tarvitse eikä usein edes kannata mennä ravintolaan syömään. Jälkiruoaksi oli piparkakkujäädykettä, vielä kerran näin joulun jälkeen, jäädykkeen päällä kesällä kerättyjä ahomansikoita ja mustikoita.

sunnuntaina, tammikuuta 06, 2013

Kuivakaapilla ja kävelyllä

Viime kesänä ja syksynä keräsin ja kuivatin niin paljon satoa, että olen nyt talvella surutta käyttänyt sieniä, omenarenkaita, nokkosjauhoa ja muita herkkuja. Tänään päätin tehdä sienikastikkeen kuivatuista suppilovahveroista ja nokkosesta.

Pohjaksi valitsin eräänlaisen valkokastikemuunnelman, sillä pääruoka oli paistettua kuhaa. Näitä tarvitsin: kaksi pientä sipulia, 25 g voita, kourallinen kuivattuja suppilovahveroita (jotka murskasin ennnen liotusta), pari ruokalusikallista nokkosjauhetta, puolisen litraa vettä (pari desiä siitä oli sienten liotuslientä), valkosipulinkynnen, 1½ dl kermaa, rouhittua merisuolaa, 2 tl juuresmaustetta, pari kierrosta mustapippurimyllystä, korkillinen omenaviinietikkaa.

Silppusin ensin sipulit ja kuullotin voissa, lisäsin vehnäjauhot, kypsensin hetken (mutta en ruskistanut), vatkasin sekaan kuivattujen sienten liotuslientä, jota jatkoin vielä kuumalla vedellä. Kun seos alkoi muistuttaa sakeata kastiketta, lisäsin sienet ja nokkosjauhon. Annoin muhia, maustoin ja maistelin, lisäsin kerman noin vartin keittämisen jälkeen, jatkoin hauduttelua. Maistelin ja totesin, että kastike tarvitsee pienen tujauksen valkoviiniä tai viinietikkaa, lisäsin jälkimmäistä viinin puutteessa. Jätin lämpimälle hellalle muun ruoanlaiton ajaksi ja lämmitin vielä ennen ruokailua - maukasta tuli!

Ennen joulua ostin tutulta torikaup- piaalta ison määrän tavallista kelta- sipulia, joka on tärkeä perusraaka-aine keittiössäni. Menekki ei kuitenkaan ole ollut ihan odotettu, joten nyt oli aika keksiä jotain käyttöä ylimääräisille. Kun vielä kaappiin oli jäänyt etikoitumaan yksi vajaa punaviinipullo, päätin varioida vuosien takaista punasipulihillokkeen ohjetta. Alkuperäisen ohjeen raaka-aineet ovat 5-6 punasipulia, 2 rkl rypsiöljyä, 4 rkl puna- tai mustaherukkahyytelyöä, 2 dl punaviiniä. Sipulit lohkotaan pieniksi ja kuullotetaan ensin öljyssä, sen jälkeen keitellään kaikkia aineita n. 30 minuuttia.

Tämän päivän hillokkeeseen oli helposti saatavissa 12 keltasipulia, 4 rkl rypsiöljyä, 4 dl punaviiniä ja sitten tulikin tenkkapoo. Jääkaapissa oli purkinpohjallinen mustaviinimarjahilloa, mutta jotain lisää keitos tuntui kaipaavan. Kaivoin kuivakaapista jo joskus ammoin lahjaksi saamani rasiallisen kuivattua karpalojauhoa ja lisäsin sitä 3 rkl. Halusin myös hieman makeutta ja lisäsin vielä 20 minuutin keittämisen jälkeen 1½ dl hillosokeria. 35 minuutin kohdalla maistoin ja totesin, että sipuli-karpalohilloke maistui oikein raikkaalta. Nyt purkit ovat parvekkeen tuulikaapissa jäähtymässä. Odotan jännittyneenä, onko hilloke myös hyytynyt.

Eilen kävin nautiskelemassa laduilla 12 km, mutta tänään oli välipäivä hiihdossa, vaikka sää oli mitä mainioin. Heräsin aamulla sellaisen selkäkivun kanssa, että ruoanlaittoonkin pääsin vasta parin tunnin venyttelyjen jälkeen. Häärin keittiössä hyvin rauhallisesti, kuuntelin radiota ja tein välillä jumppaliikkeitä. Iltapäivällä lounaan jälkeen olin valmis pienelle kävelylle mäyräkoiran kanssa. Oli mukava nähdä, että läheisessä Kisapuistossa oli paljon perheitä luistelemassa ja pelaamassa. Myös kävelijöitä tuli  vastaan jatkuvana virtana parin kilometrin lenkkimme aikana.

torstaina, tammikuuta 03, 2013

Loskaa ja roskaa

Uusi vuosi on alkanut märissä ja liukkaissa keleissä. Hiihdimme uudenvuodenpäivänä Lahden hiihtostadionilla ja eilen Vierumäellä, joissa oli samassa lämpötilassa aika vastakkaiset olosuhteet.

Uudenvuodenpäivän aamuna märkä räntälumi liimasi sukset niin hyvin latuun, ettemme jaksaneet räpiköidä kuin kolme varttia, minä aikana minä kiersin sprinttiladun kolmesti ja lykin lisäksi joitain kierroksia yleisurheilukentällä.

Vierumäen ladut olivat päivää myöhemmin kohtalaisen liukkaat, ainoastaan aiemmin latukoneen esiin nostamat roskat häiritsivät. Jätin jopa pari lenkin mutkaa isompine mäkineen väliin, koska en halunnu kaatua liian liukkaissa alamäissä. Hiihto oli sinti rentoa, 13 kilometriä meni hyvin helposti.


Maisema on nyt harmaa, kadut loskaisia. Mutta ladulta kyllä saa iloa ja voimia, kunhan sinne asti jaksaa lähteä. Tänään tosin hain voimia aamukahveilta, joille aina kokoonnumme tuttavaporukalla torstaiaamuisin. Kahveille olivat tulleet myös etelän lomasta nauttineet pari ystävää. Hyvä aloitus uudelle työvuodelle.